Sote-uudistus luo mahdollisuuden määritellä uudelleen millaista hoitoa ja kenelle yhteiskunnan varoilla sitoudutaan maksamaan. Näyttää sille, että uusia rajauksia tehdään pakottamalla hyvinvointialueet supistamaan toimintaansa epäämällä välttämätön rahoitus.
Lähtökohta uudistukselle oli se, että kaikki saisivat samanveroista palvelua asuinpaikasta riippumatta. Pitkien matkojen ja harvaan asuttujen seutujen palveluvalikoima muodostuu väkisinkin toisenlaiseksi kuin suurten kaupunkien tarjonta. Tätä eriarvoisuutta ei pidä syventää elintärkeitä palveluja lakkauttamalla.
Vaikuttavinta hoitoa on ennaltaehkäisy, mahdollisimman varhainen puuttuminen ja matalan kynnyksen palvelujen tarjoaminen. Siksi on keskityttävä lähipalvelujen ja perusterveydenhuollon vahvistamiseen sekä joustavaan yhteistyöhön eri toimijoiden välillä. Tähän tarvittava taloudellinen panostaminen on välttämätöntä.
Raja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä elää. Perusterveydenhuollon hoitomahdollisuudet, konsultaatiokanavat ja asiantuntemus ovat laajentuneet. Näiden hyödyntämiseen panostaminen tuo säästöjä, lisää hyvinvointia ja lujittaa hoitoketjuja.
Digitaaliset palvelut ja etävastaanotot ovat kehittyvä osa nyky-sotea. Edelleen tarvitaan myös fyysistä kohtaamista, paikka, jonne voi kävellä hoidettavaksi, autettavaksi ja opastettavaksi. Eri työalojen yhteistyö helpottuu, kun toimijat ovat fyysisesti saman katon alla.
Terveyskeskusten vuodeosastot ovat luonteva osa sote-keskusten toimintaa. Eivät ne ole enää vanhustenhoidon pitkäaikaisen asumisen paikkoja, vaan monipuolista hoitoa ja kuntoutusta toteuttavia yksiköitä.
Asiantuntevasti toimivien terveyskeskusten vuodeosastojen tehokas ja tasokas toiminta lievittää inhimillistä kärsimystä, nopeuttaa hoitoon pääsyä, vähentää Kelan kyytikorvauksia sekä säästää sairaalahoidon resursseja. Se lisää terveyskeskuksille motivaatiota toimia hyvin ja kehittää toimintaansa taaten osaavan ja motivoituneen henkilöstön levittäytymisen ympäri Suomea, myös harvaan asutuimmille seuduille.
Näinäkin aikoina on tärkeää pitää koko Suomi asuttuna, elinvoimaisena sekä peruspalveluiltaan turvattuna.
Sote-uudistuksessa työterveyshuollon sallittiin jäädä uudistuksen ulkopuolelle. Työterveyshuollon asiakas ei aina ohjaudu työterveyslääkärin vastaanotolle, vaan vaivanmukaisen erikoislääkärin vastaanotolle. Palvelu siis kohdistuu muunkin kuin työterveysalan koulutuksen saaneen asiantuntijan osaamiseen. Näinä sote-kriisiaikoina tuon resurssin uudelleenohjaus ja -jakaminen esimerkiksi terveyskeskustyön kautta auttaisi palvelemaan laajempaa asiakaskuntaa.
Perhehoito on yksi sote-alan liian vähän käytetty mahdollisuus. Sen nykyisen käytön laajentaminen esimerkiksi sairaalasta kotiutuvan asiakkaan jatkohoitopaikkana, sosiaalisen tuen tarjoajana, päihdekuntoutujan tukena ja lukemattomissa muissa tilanteissa tuo nopean, kustannustehokkaan ja joustavan lisän palveluvalikoimaan.
Anni Palokangas
Muhos