Kalevassa 21.9. kerrotaan Oulun kaupungin suunnitelmista Nuottasaaritalon purkamiseksi sekä usean siellä toimivan koulun olevan yhä vailla tiloja. Nuottasaaritalossa toimivat tällä hetkellä Myllytullin koulun alaisen Nuottasaaren yksikön 1–3 luokat, Oulun steinerkoulu, Pikku-Iikan päiväkodin esiopetus sekä Oulun taidekoulu.
Tämä tarkoittaa noin 340 oppilasta (+ taidekoulun 700 lasta ja nuorta), joista kahdeksisenkymmentä on eskarilaisia tai 1–2-luokkalaisia pieniä koulutaipaleensa vasta aloittavia lapsia. Näille keltalippiksille Nuottasaaritalo on turvallinen lähikoulu.
Mikäli koulu puretaan, lähimpiä kouluja olisivat Teuvo Pakkalan koulu tai Myllytullin koulu keskustan toisilla laidoilla. Steinerkoulu siirtynee omiin tiloihinsa.
Kävellen matka-aika pitenee merkittävästi, koska 1–2-luokkalaiset eivät kaupungin ohjeen mukaan saa pyöräillä kouluun. Todennäköisesti myös saattoliikenne Myllytullin ja Teuvo Pakkalan kouluille lisääntyy.
Oulun kaupunki kertoo keskustavisiossaan 2040 haluavansa lisätä kaupungin keskustan ja sen lähialueiden asukasmäärää. Erityisesti Heinäpää ja Hollihaka ovat keskustavision ja täydennysrakennusselvitysten mukaan sopivia alueita lapsiperheiden määrän lisäämiseen.
Asukasmäärän ja lapsiperheiden lisääminen ja alueen ainoan koulurakennuksen purkaminen ja koulutoimintojen lopettaminen ovat ristiriitaisia tavoitteita. Tuntuu, ettei kokonaisuutta ymmärretä, vaan tilkkutäkkiä ommellaan toisesta päästä ja samalla puretaan toisesta. Kysymmekin, mitä kaupunki haluaa?
Toivoisimme päättäjiltä ja kaupungilta rohkeutta antaa positiivia signaaleita niin nykyisille kuin tulevillekin kaupunkilaisille. Lapsiperheet lukevat näistä signaaleista, ovatko he tervetulleita ja haluttuja alueelle.
Kun alueelta löytyy koulu, jonne koulutaipaleensa aloittava lapsi voi kulkea omatoimisesti ja turvallisesti, on se vahvempi viesti kuin yksikään juhlapuhe tai kirjaus visiopaperissa.
Mikäli alueelta ei löydy lähikoulua, tulisi kaupungin vähintäänkin taata jokaiselle oppilaalle turvallinen ja kohtuullinen matka lähimpään kouluun.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi koulureittien kartoittamista ja näillä ajonopeuksien hidastamista sekä tienylitysten välttämistä. Siitä hyötyvät paitsi koululaiset, myös me kaikki.
On tosiasia, että koululaisten määrä vähenee tulevina vuosina merkittävästi. Meidän on kuitenkin mahdollisuus valita panostaa näihin väheneviin lapsimääriin sekä heidän turvalliseen omatoimiseen koulumatkaansa.
Eeva Pennanen
Oulu
Joonas Söderholm
Oulu