Trilogian ensimmäinen osa Dear X, nähtiin Helsingissä kaksi kesää sitten.

Jo nimessään näyttely puhuttelee suoraan jotakuta läheistä tai ainakin tuttua. Lähtösanoina näyttelylle voisi hyvin olla myös "Rakas päiväkirja", ja näin on kirjoitettukin näyttelyyn rakennetussa kodikkaassa lukunurkkauksessa luettavina olevien kahden päiväkirjan alkulehdille.

Aksenjan ja Haron yhdessä toteuttamien päiväkirjojen sivuilla mainitut X ja Y eivät kumpikaan kuitenkaan ole vain yksi henkilö, vaan lukuisia päiväkirjojen minäkertojan elämään liittyviä ihmisiä.

Keskeistä taiteilijakaksikon (ja siskosten!) työskentelylle on ollut dialoginen prosessi. Taiteilijat kertovat tutkivansa sitä, missä tekijyyden rajat kulkevat, ja voiko tiiviissä yhteistyössä enää erottaa, mikä on kenenkin ajatus ja teko.

Vaikka päiväkirjat on rakennettu poikkeuksellisesti kahden tekijän yhteistyönä, välittyy niistä lukijalle hyvin yhtenäinen ja kuin yhden ihmisen kokema maailma.

Päiväkirjat ovat myös kuin prisma, jonka läpi tarkastella koko näyttelyä, sillä niiden sivuilta voi löytää alkusyitä näyttelyn muiden teosten synnylle.