Luitko jo tämän: Suo­ma­lais­sa­tel­liit­ti pal­jas­ti kym­me­niä ve­nä­läis­ten asemia Uk­rai­nan sodassa

Pääkirjoitus : Oulun kau­pun­gin­joh­ta­ja­haun saldo on nolo

Kolumni
Tilaajille

Kun si­säi­nen kom­pas­si menee se­kai­sin, tunne voi olla epä­miel­lyt­tä­vä – Entä jos an­tai­sim­me it­sel­lem­me luvan eksyä vä­lil­lä?

Tuntui kuin kompassi olisi mennyt sekaisin. Yllättäen en tiennyt, mitä tehdä ja minne mennä. Pelotti ja oudoksutti, vaikka paikka oli tuttu. Olin ruokakaupassa, jossa olin asioinut lukuisia kertoja. Silti kiersin avuttomana hyllyjä, enkä tiennyt mitä hain sieltä. Olin eksyksissä, mutta onneksi en ollut yksin.

Tämä outo eksymisen kokemus tuli mieleeni luettuani Rebecca Solnitin Eksymisen kenttäopas -kirjaa. Filosofinen teos sai pohtimaan eksymistä, hukassa olemista laajemmin ja syvällisemmin. Solnitin mukaan eksymisessä on kyse itsensä menettämisestä, vapaaehtoisesta antautumisesta maailmalle. Se on uppoutumisesta hetkelliseen kokemukseen niin, että ympäröivä maailma väistyy taka-alalle. "Jos ei eksy koskaan, ei elä."