Maria Ohisalo ja Jenni Pitko kirjoittavat luonnontilan parantamisen puolesta, koska otsikon mukaisesti sillä on valtava arvo Pohjois-Pohjanmaalle (Kaleva 15.11./Lukijalta).
Luonnolla, erityisesti metsillä, on selkeä mitattava arvo metsänomistajalle ja metsäteollisuudelle. Metsän arvo on kutakuinkin sama kuin puuston myyntiarvo. Maapohjan arvo on paikasta riippuva, mutta useimmiten olematon verrattuna puuston arvoon.
Kun keskustellaan luonnontilaan palauttamisesta, ensimmäinen asia on varmistaa metsän arvo omistajille. Seuraavaksi tärkein asia on huolehtia metsäteollisuuden veronmaksukyvystä, joka tulee tietenkin suoraan kilpailukyvystä.
Kun omistusoikeuteen ja omaisuuden hallintaan puututaan poliittisista lähtökohdista, on syytä olla todella tarkkana. Monimuotoisuuden edistäminen on tärkeä asia, mutta ensimmäisenä täytyy olla selkeä viesti metsänomistajien ja metsäteollisuuden aseman säilyttämisestä.
Ohisalon ja Pitkon kirjoituksen saattoi helposti ymmärtää niin, että metsänomistajien ja metsäteollisuuden kannattaa tehdä uhrauksia, koska monimuotoisemmalla luonnolla on valtava arvo.
Arvoa perusteltiin pölyttäjillä ja luontoturismilla. Molemmat ovat hyviä asioita, mutta eivät näy kummankaan uhrauksia tekevän osapuolen kukkaroissa käytännössä mitenkään. Annettiin ymmärtää, että panostukset tulevat moninkertaisina takaisin. Ensinnäkin tarvittaisiin vähän enemmän tosiasioita tämän väitteen tueksi. Toiseksi näyttää siltä, panostusten tuotot menevät ihan eri taskuihin, jos niitä ylipäätään oikeasti tulee.
Haluaisin, ja varmaan moni muukin haluaa, selviä faktoja.