Perheet: Tut­ki­jat häm­mäs­te­le­vät syn­ty­vyy­den nousua pan­de­mian kes­kel­lä

Vanhat kuvat: Ku­nin­gat­ta­ren vie­rai­lu, va­laan­lui­ta ja pom­mi­kuop­pia Ai­no­las­sa

Krii­si­apua ja neulan met­säs­tys­tä – yli sata vuotta Oulun sa­ta­mas­sa toi­mi­neen Me­ri­mies­kir­kon sa­ta­ma­ku­raat­to­ri Mia saa olla työs­sään monena

Mia Haapakorva on tuttu kasvo monelle Oulun satamassa pysähtyvälle.
Mia Haapakorva on tuttu kasvo monelle Oulun satamassa pysähtyvälle.

Noin 500 rahtilaivaa tuo Oulun satamaan – Oritkariin, Vihreäsaareen ja Nuottasaareen – vuosittain noin 3,6 miljoonaa tonnia tavaraa.

Näiden laivojen pääsiassa ulkomaalaisista, pitkillä komennuksilla olevista miehistöistä moni tapaa lyhyellä Oulun visiitillään Oulun Merimieskirkolla työskentelevän satamakuraattori Mia Haapakorvan.

– Pyrin käymään niin monessa Oulun satamaan rantautuvassa laivassa kuin vain suinkin ehdin, Haapakorva sanoo.

– Tehtävänäni on kysyä, mitä kuuluu. Kuunnella ja toimia juttukaverina. Joskus puhutaan säästä, joskus taas käydään läpi hyvinkin isoja ja syvällisiä asioita, hän ­    kertoo.

Aikaa keskustelulle on vähän, sillä laivat eivät yleensä viivy satamassa vuorokautta pidempään.

– Jos havaitsen, että avulle on jatkotarvetta, otan yhteyttä seuraavassa satamassa sijaitsevaan sisarkirkkoon, aina tietysti merenkulkijan luvalla.

Suomen merimieskirkko toimii Oulun lisäksi seitsemässä kotimaan satamassa.

Toisinaan Haapakorva lähtee merille itsekin. Hän tekee parista päivästä pariin viikkoon kestäviä komennuksia Suomen lipun alla seilaavilla laivoilla.

Koti-ikävä ja korona puhuttavat

Mia Haapakorva arvioi olevansa tekemisissä vuosittain noin 23:n kansalaisuuden kanssa. Aina yhteistä kieltä ei löydy, mutta sanat eivät ole ainoita työkaluja, pelkkä läsnäolokin voi riittää.

– Filippiiniläiset ovat laivoilla ehdottomasti suurin kansalaisuus. Heidän työsopimuksensa ovat yleensä 6–9 kuukauden mittaisia. Perhesuhteet sekä koti-ikävä ovat yksiä tyypillisimmistä keskustelunaiheista, Haapakorva kertoo.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana myös maailman koronatilanne on puhuttanut.

– Laivasta poistuminen satamissa edes pieneksi hetkeksi on monelle laivalla työskentelevälle henkireikä. Nyt, kun korona on rajoittanut maihinnousua, on se koetellut monen mielenter­veyttä.

Toisinaan laivoilla sattuu myös onnettomuuksia ja kuolemantapauksia. Näissä tilanteissa Haapakorva rientää tarjoamaan miehistölle kriisiapua.

– Olen myös Oulussa sairaalaan joutuvien tukena ja apuna aina hotellille siirtymiseen ja kotiin lähtöön saakka.

Ruotsin lipun alla seilaava Jutlandia Sea Roro Vessel -alus rantautui Oritkarin satamaan viime viikon keskiviikkona. Merimieskirkon vapaaehtoiset kävivät tervehtimässä entuudestaan tuttua ruotsalais-filippiiniläistä miehistöä.
Ruotsin lipun alla seilaava Jutlandia Sea Roro Vessel -alus rantautui Oritkarin satamaan viime viikon keskiviikkona. Merimieskirkon vapaaehtoiset kävivät tervehtimässä entuudestaan tuttua ruotsalais-filippiiniläistä miehistöä.

Venäläisperämies sai pursineulansa

– Vaikka tärkeintä ydintehtävääni on laivahenkilökunnan kuuntelevana korvana ja keskustelukaverina oleminen sekä sielunhoidollinen- ja kriisityö, välillä ollaan hyvinkin arkisten asioiden äärellä, Mia Haapakorva sanoo.

Hän kertoo yhden esimerkin. Haapakorva sai puhelun Oulun satamaa lähestyvän rahtilaivan venäläiseltä perämieheltä, jolla oli akuutti pursineulan tarve.

– Ryhdyin siltä seisomalta selvittämään, mikä on pursineula ja mistä sellaisen saa hankittua. Useampi puhelu siinä piti ottaa.

Muutamaa tuntia myöhemmin perämies sai neulansa ja puutavaraa sisältävä kansilasti saatiin ommeltua asianmukaisesti kiinni.

– Tämä on hyvin tyypillinen esimerkki siitä, että työpäiväni voi pitää sisällään vaikka minkälaisilla asioilla juoksemista, Haapakorva kertoo.

Etenkin korona-aikana, kun osa laivojen miehistöistä ei saa poistua laivasta lainkaan, Haapakorva on toimittanut laivoihin jos jonkinlaista kauppa-asiaa.

Maihin nousevia merimiehiä hän puolestaan kuskaa milloin markettiin, milloin paikallisoppaan roolissa Oulun nähtävyyksiä ihastelemaan.

– Oulun ”ruuhkat” aiheuttavat poikkeuksetta hilpeyttä ja tähän saakka suurimman wau-efektin on aiheuttanut merimiesten keskuudessa Oulun Kivisydän sekä mäenlasku Ruskotunturilla, Haapakorva sanoo.

Kuuntelijan ja keskustelijan sekä autokuskin ja tavaradiilerin tehtävien lisäksi ”yleinais-Jantuseksi” itseään tituleeraava Haapakorva toimii yhdessä vapaaehtoisten kanssa sujuvasti myös muun muassa pyöräkorjaajana, siivoojana, kahvinkeittäjänä ja vaatemyyjänä – muiden muassa.

– Oritkarissa sijaitsevalla Merimieskirkolla, joka toimii merenkulkijoiden ja satamatyöntekijöiden yhteisenä olohuoneena, riittää monenlaista hommaa. Meillä on täällä merimiehille lainapyöriä, pieni second hand -vaatemyymälä sekä kioski-kahvio telkkareineen ja pelipöytineen, Haapakorva valottaa.

Viisitoista vapaaehtoista

Haapakorvalla on työkavereinaan yhteensä viisitoista vapaaehtoista, ja uusia vapaaehtoisia etsitään kaiken aikaa.

– Nettisivuilta pääsee lukemaan varsin mielenkiintoisia tarinoita vapaaehtoisten erilaisista poluista Merimieskirkon piiriin sekä hakeutumaan mukaan toimintaan, Haapakorva vinkkaa.

Aiemmin lähihoitajana työskennelleen Haapakorvan oma polku kohti Merimieskirkkoa käynnistyi vuonna 2014.

– Olin opiskellut työn ohessa sosionomi-diakoniksi, otin vihkimyksen vastaan ja lähdin etsimään jotakin uutta, joka antaisi myös itselleni jotain enemmän, Haapakorva taustoittaa.

Suomen Merimieskirkon palveluksessa hän aloitti vuonna 2016.

– En ole katunut päivääkään. Tämä on ainutlaatuista, monipuolista ja valtavan antoisaa työtä, jossa pääsee todella lähelle ihmistä, Haapakorva hymyilee.