Kolumni: Iivo Nis­ka­nen on vii­mei­sen vuoden ajan luullut ja ku­vi­tel­lut liikaa

Hiihto: Suo­si­tun Iinatin hiih­to­la­dun tau­ko­ka­tos romahti

Luitko jo tämän: Nämä pojat kan­ta­vat Kärppiä tu­le­vai­suu­des­sa

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Kou­lu­kiu­saa­mi­nen on ra­ken­teis­sa pii­les­ke­le­vä ja kas­vat­ta­jien mah­dol­lis­ta­ma ongelma

Julkinen kiusaamiskeskustelu on saavuttanut uutiskynnyksiä ylittävät mitat Vantaan kouluväkivaltatapauksen tiimoilta. Vuodesta toiseen kiusaamiskeskustelut pulpahtelevat pintaan samoin fraasein − palstoilla kysellään ja voivotellaan kädenlämpöisesti, että eikös tuolle kiusaamiselle nyt oikein voida mitään.

Kiusaamiskeskusteluissa toistuu jatkuvasti sama diskurssi, jossa kiusaamista käsitellään jollain tapaa yhteiskunnasta irrallisena ilmiönä, johon syypäitä ovat lapset itse. Syitä kiusaamiseen haetaan muun muassa lasten kyvyttömyydestä noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä.

Todellisuudessa kiusaaminen tulee jatkumaan juuri niin kauan, kuin eriarvoistava puhe ja sosiaalinen arvottaminen sallitaan yhteiskunnassamme.

Kapitalistinen yhteiskunta rakentuu markkina-arvon perustalle kaikin puolin, myös sosiaalisesti. Julkisissa talous- ja työllisyyskeskusteluissa painotetaan yksilön hyötyarvoa: mikäli yksilö ei tuota ja ole suoran käden hyödyksi talouskasvulle, häntä kuuluu rangaista.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.