Lähikoulun kulman takana odottaa pieni reppuselkäinen. Potkii lunta kengänkärjellään ja koettaa näyttää huolettomalta.
Pihalta kantautuu lasten ääniä, sitten kakofonian läpäisee äänimerkki. Reppuselkäinen lähtee koulua kohden muttei vauhdilla. On parasta mennä vasta, kun opettaja on lähestymässä opetustilaa tai jo sinne ennättänyt.
Reppuselkäinen ei ole huolimaton, hidas tai koulumatkan varrelle haaveksumaan jäävä, kuten opettajan silmin saattaisi nähdä.