Maria Peuran autofiktiivinen romaani kertoo äidin ja lapsen läheisyydestä. Sen vaikeudesta ja sen tärkeydestä.

Keskiössä on vaikeudet lapsen elämässä, sopeutumattomuus ja kouluongelmat: siirrot, sijoitukset, huostaanotto.

Kaksi tasoa kulkee tarinassa rinnakkain, vuorotellen ja kuin käsi kädessä.

Varsinaisen kertomuksen rinnalla on esteettistä kokonaisuutta pohtivan luovan taiteilijan taso.