Minna Rytisalo (s. 1974) on kuvannut vahvoja, persoonallisia naisia historiallisesta perspektiivistä romaaneissaan Lempi (2016) ja Rouva C. (2018). Nykyaikaan sijoittuva Jenny Hill ei jää jälkeen sota-ajan Lempille, eikä Minna Canthin herkkää yksityisyyttä tarkastelevalle tarinalle.
Rytisalo nautiskelee kielestä kuin taitoluistelija pirueteistaan. Lauseiden ja virkkeiden tasapaino, ytimekkäät tiivistykset ja maalailevat kielikuvat, tekstityyppien ja eri tilanteisiin joustavasti kytkettyjen kielimuotojen hallittu kokonaisuus lumoavat ja pitävät otteessaan.
Sodankyläläistaustaisen, Kuusamoon asettuneen Rytisalon supervoima piilee hänen kyvyssään kuljettaa rinnakkain ja helpontuntuisesti tarinan eri tasoja. Nämä hän kehystää päähenkilönsä biologisilla reunaehdoilla, joiden vääjäämättömiä muutoksia elinkaaren edetessä kaikkitietävä kertoja raportoi luonnontieteellisen tarkasti.
Tämän elävän organismin kudelmana tarinan pintakerrosta kuljettaa viisikymppisen Jenni Mäen irtiotto pitkästä avioliitostaan ja opettelu itselliseksi naiseksi, Jenny Hilliksi. Putipuhtaaksi kuurattu merenrantatalo ja sarjapettäjäksi osoittautunut Jussi saavat jäädä odottamaan seuraavaa palvelevaa naishahmoa, kun Jenni päättää ryhtyä Jennyksi.
Omaa identiteettiään etsivän entisen vaimon, kahden aikuisen lapsen äidin, sisaren, tyttären, ystävän ja uranaisen metamorfoosi itsensä ja omat toiveensa tiedostavaksi Jenny Hilliksi vaatii myös muutaman lähettämättömän kirjeen Brigitte Macronille, Ranskan presidentin puolisolle, joka on ihanan röyhkeästi ottanut haluamansa.