Päivälleen kymmenen vuotta sitten (25. syyskuuta 2015) maailman johtajat hyväksyivät yhteiset globaalit kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals, SDGs). Vuosien varrella kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpano eri sektoreilla, maissa ja organisaatioissa on parantanut kymmenien miljoonien ihmisten elämää.
Maailmassa on otettu merkittäviä harppauksia koulutuksessa, lapsi- ja äitiyskuolleisuuden vähentämisessä, tarttuvien tautien kuten hivin ja malarian kitkemisessä ja vaikkapa puhtaan energian saatavuudessa.
Kehityksen vauhti on ollut silti liian hidasta. Alun hyvä kehitys tyssäsi koronavirukseen, sotiin ja talouden taantumaan, eikä uutta draivia ole saatu käytiin. Kun tavoitevuoteen 2030 on viisi vuotta jäljellä, globaalisti vain 35 prosenttia kestävän kehityksen tavoitteista on aikataulussa tai edistyy kohtalaisesti, ja lähes puolessa tavoitteista ei näy juuri lainkaan edistystä.
Mutta nyt ei saa luovuttaa! Globaalisti arvioituna kestävän kehityksen toimia ja ratkaisuja pitää kiihdyttää etenkin ruokajärjestelmien, energian saavutettavuuden, digitaalisen siirtymän, koulutuksen, työllisyyden ja sosiaalisen turvallisuuden, ilmastotoimien ja luonnon monimuotoisuuden edistämisessä.
Tavoitteet ovat pakottaneet läntiset teollistuneet maat miettimään toimintatapojaan. Ne ovat lisänneet ymmärrystä ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta kriittisistä haasteista, jotka on ratkaistava. Tai joudumme helvettiin – kuten YK:n pääsihteeri António Guterres on todennut.
Suomessa peräti 86 prosenttia tavoitteista on saavutettu, mutta se ei kerro koko totuutta, sillä monet asiat olivat Suomessa hyvällä tolalla jo ennen vuotta 2015. Suomen suurimmat haasteet liittyvät ekologiseen kestävyyteen. Luonnon monimuotoisuus heikkenee, kiertotalous ei etene ja nettopäästöt pysyvät korkeina. Lisäksi olemme ulkoistaneet kulutuksemme ympäristöhaitat suureksi osaksi muulle maailmalle. Myös esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta ja rasismi ovat Suomen haasteena.
Kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda2030:n ja Pariisin ilmastosopimuksen kaltaisten kunnianhimoisten sopimusten neuvotteleminen nyt, tässä maailmantilanteessa, olisi todennäköisesti mahdotonta. Tämän synkän pilven hopeareunus on kuitenkin siinä, että sopimukset ovat edelleen voimassa, ja niiden toimeenpanon jatkuu eri tahoilla.
Mutta paras uutinen viimeiseksi: tavoitteet ovat edelleen saavutettavissa. Meillä on jo tarvittavat teknologiat ja osaaminen, ja maailmassa on runsaasti pääomaa. Nyt ratkaisevaa on kansainvälinen ja paikallinen yhteistyö sekä vahva tahto ohjata resurssit oikeisiin kohteisiin. Muutoksen avaimet ovat taskuissamme, joten tartutaan niihin rohkeasti ja varmistetaan, että kestävän kehityksen tavoitteet muuttuvat todeksi Suomessa ja maailmalla.
Annika Lindblom, Marja Innanen, Sami Pirkkala
kirjoittajat ovat työskennelleet Suomen kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeristössä vuosina 2013–2022