Bomfunk MC's Varjo-festivaalilla 14. kesäkuuta.
Ennen suuntaamista Varjon festivaalialueelle katselin Youtubesta Beats and Stylesin musiikkivideota Dynamite (2003). Siinä Bomfunk MC's:in Raymond Ebanks alias B.O. Dubb heiluu kiihdytysajokilpailussa parin varikkopimun kanssa. Apulannan Toni Wirtanen soittaa leuhkasti sähkökitaraa katolla.
2000-luvun alun suomalainen pop oli erikoinen sillisalaatti, jossa yhdistyivät 1990-luvun tanssimusiikki, uudistuvat tuotantotekniikat ja hip hop -kulttuurin nousu valtavirtaan.
Tähän suoneen Bomfunk MC's onnistui iskemään Jaakko Salovaaran (alias JS16) tuottamalla Freestylerilla, jonka Miikka Lommin ohjaamalla musiikkivideolla on tätä kirjoittaessani yli 400 miljoonaa katselukertaa Youtubessa.
Yhtye teki paluun keikkalavoille vuonna 2019 ja kiertää tänä kesänä suomalaisia festivaaleja.
Varjon lauantaissa tuntui olevan leppoisaa perjantaita jurrisempi juhlatunnelma. Bomfunk oli buukattu soittamaan oikeaan aikaan ja paikkaan päätöspäivän loppuillassa. Nopeasti ennen esitystä täyttyneessä teltassa bileet alkoivat heti, kun Salovaara käynnisti Super Electricin.
Teltta alkoi välittömästi tanssia. Raottelin kokeeksi korvatulppia ja huomasin, että vaikka itse musiikki ei keikan loppua lukuun ottamatta soinut valtavan lujaa, lähti yleisöstä ajoittain aivan älyttömästi meteliä.
Silmin nähden menosta vaikuttuneen räppäri Ebanksin lisäksi lavalle hyökkäsi yleisön villitsemiseen pestattu Rummy Nanji sekä Flow Mo -tanssiryhmä. Breakdance-liikkeet vakuuttivat metelistä päätellen ainakin eturivit, taaemmas ne eivät valitettavasti näkyneet.
Pitkälle teltan ulkopuolelle ulottuva yleisö söi seremoniamestareiden kädestä. Ebanks ja Nanji käyttivät kaikki yleisöä osallistavat temput, ja suurin osa lähti mukaan joka liikkeeseen.
Musiikillisesti Bomfunk MC's leikkasi läpi 2000-luvun suurimpien hittiensä, ja lainasi lisäksi aikalaisiaan. Keikalla kuultiin edellä mainittu Beats and Stylesin Dynamite, jonka sekaan Ebanks heitti Red Hot Chili Peppersin Give It Awayn kertosäkeen. Mukana oli myös Nanjin Mighty 44 -yhtyeen nimikkokappale, joka viittaili taustoissaan Daruden Sandstormiin. Hyvin tuotetut livetaustat jytisivät telttaan erottelevasti ja iskevästi.
JS16 raapi sujuvasti vinyyliä musiikin sekaan, mutta missä oli DJ Gismo?
Esityksen suurimmat tehot ladattiin alkuun ja loppuun, kun tanssijat komppasivat Bomfunkin hittejä. Näytöllä pyöri ehtaa 2000-luvun alun visuaalista kuvakieltä: bändin vanhoja musiikkivideoita, kasettimankkaestetiikkaa sekä PC-demoskenestä muistuttavaa grafiikkaa.
Raymond Ebanks avasi Bomfunkin paluun syitä yleisölle sanomalla, että "koko homma lähti siitä, kun poika sanoi, ettei susta oo enää mihinkään". Katselin ihmisiä ympärilläni ja ajattelin, että ikämuuri yleisössä oli murtunut. Kaikki parikymppisistä viidenkympin korville heiluttivat käsiään, kyykkivät ja hyppivät Bomfunkin tahtiin.
"Mä sanoin, että vanha setä näyttää vielä", kuittasi Ebanks.
Keikan päättivät B-Boys & Fly Girls sekä jättihitti Freestyler. Näistä jälkimmäisessä yleisö huusi kaikki kertosäkeet alusta loppuun niin lujaa, että teltta tuntui räjähtävän.
Ebanks on viime vuosina käyttänyt Freestylerin alkusoittoa ponnahduslautana poliittiselle viestille. Nyt räppäri luki tilannetta oikein ja totesi, että yleisöstä lähtevä meteli riitti viestiksi.
Loppunauhan pauhatessa teltta alkoi tyhjentyä, mutta osa yleisöstä olisi jäänyt vielä tanssimaan. Tässä olisi ollut tuhannen taalan paikka käynnistää suoraan hyvä DJ-keikka Varjolavan illan päätteeksi.
Ulkona ihmiset kihisivät kokemuksesta tohkeissaan ja positiivisia kommentteja sateli äänekkäästi joka puolelta. "Nyt oli bileet, ei säästelty mitään!"