Oululainen mies oli 19 vuotta samassa työpaikassa. Yhtenä päivänä miehelle ilmoitettiin, että työt loppuvat. Työasu ja avaimet piti jättää saman tien.
Lähtöpassit olivat lain silmissä ookoo, koska kyse on kehitysvammaisesta ihmisestä ja sosiaalipalveluna järjestetystä työtoiminnasta. Työsuhteessa tällainen ei olisi laillista.
K-supermarket Välivainio ja sen uudet kauppiaat nousivat valtakunnallisiin uutisotsikoihin, kun Helsingin Sanomat kertoi Mika Ruonalan kohtalosta.
Kohu syntyi tavasta, jolla kauppiaspari kohteli kehitysvammaista työntekijää, joka oli palvellut Välivainiolla jo kolmea kauppiasta.
Tiistaina kauppiaat peruivat päätöksensä ja kertoivat tehneensä virheen. Sen ymmärtämisessä auttoivat julkinen paine ja Kesko.
Kovin paljon huonommin ei uusi kauppiaspari olisi voinut uraansa aloittaa. Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran.
Suurempi kohu pitäisi syntyä siitä, että Suomessa on mahdollista teettää haavoittuvassa asemassa olevilla ihmisillä orjatyötä. On vaikea keksiä osuvampaakaan nimitystä työlle, josta maksetaan korkeintaan 12 euroa päivässä ja keskimäärin viisi euroa päivässä.
Kehitysvammaisten ihmisten työtoimintaa tavallisella työpaikalla kutsutaan avotyöksi tai avotyötoiminnaksi. Avotyötä tekevä henkilö on työpaikalla sosiaalihuollon palvelun asiakkaana, ei työntekijänä. Siksi hänellä ei ole niitä oikeuksia, mitä työsuhteisilla työntekijöillä on.
Lain mukaan työsuhteesta on kyse silloin, kun työn tekeminen perustuu sopimukseen, jolla työntekijä sitoutuu tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.
Kehitysvammaisten työtoiminta voi joissakin tapauksissa täyttää nämä ehdot, mutta silti kyse ei ole työsuhteesta. Niinpä työntekijältä puuttuu työntekijän oikeudellinen suoja.
YK:n vammaissopimus korostaa vammaisten henkilöiden oikeutta tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Sopimuksen mukaan vammaisilla henkilöillä on oikeus oikeudenmukaisiin, turvallisiin ja terveellisiin työoloihin. Samanarvoisesta työstä pitää saada sama palkka kuin muidenkin.
Vammaissopimuksen kirjaukset ovat yleviä mutta hyvin kaukana siitä todellisuudesta, jossa vammaiset elävät ja työtä tekevät.
Palkattoman työn teettäminen on ongelmallista myös yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Jos ja kun kehitysvammaisilla teetetään työtä ilmaiseksi, se heikentää heidän entisestään heikkoa asemaansa työmarkkinoilla. Työtoiminta voi peittää alleen todellisen työnteon, mikä on yksiselitteisesti väärin.
Avotyötoiminnan tavoitteena on – tai ainakin pitäisi olla – työllistyminen. Oululaisen Ruonalan tapaus osoittaa, ettei hyvin tehty työ välttämättä johda työsuhteeseen.
Miksipä yritykset maksaisivat palkkaa sellaisesta, mitä saa ilmaiseksi?
Missä ylipäätään menee työtoiminnan ja työsuhteen raja? Jos työtoiminta on kestänyt 19 vuotta, eikö silloin ole jo kyse työsuhteesta? Jos ei silloin, niin milloin?
Avotyöstä on joidenkin arvioiden mukaan tullut hidaste ja jopa este sille, että kehitysvammaiset henkilöt työllistyisivät nykyistä paremmin.
Kehitysvammaisten oikeudet työelämässä on turvattava vammaissopimuksen hengen mukaisesti. Tarvitaan selkeämpiä säädöksiä ja käytäntöjä.
Aivan ensimmäiseksi avotyötoiminta pitäisi määritellä määräaikaiseksi palkkatyöhön tähtääväksi toiminnaksi. Ei olisi myöskään pahitteeksi viedä Välivainion kaltaista tapausta tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Asiasta on jo ainakin yksi ennakkotapaus. EU-tuomioistuimen ratkaisussa ranskalaisen työtoimintakeskuksen asiakas katsottiin EU:n työaikadirektiivissä tarkoitetuksi työntekijäksi ja oikeutetuksi palkalliseen vuosilomaan.
Ennakkotapausta odotellessa yritykset voisivat tarjota vuosia avotyössä olleille ihmisille ihan oikeaa työsuhdetta ja siihen kuuluvia oikeuksia.
3.9. klo 21.03 muutettu K-market K-supermarketiksi.