Kasvu koostuu suomalaisten mielestä pienistä tuloeroista, köyhistä rikkaista ja suuresta julkisesta sektorista. Onhan kaikki edellä mainittu tasa-arvoista, vaikkakin aika kurjaa yhteiskunnalle ja sen rahoituspohjalle.
Talous ei ole reaalisesti kasvanut vuoden 2008 jälkeen, eikä mikään ihme. Suomen sosialistinen talousmalli oli perustunut 90-luvun laman jälkeen Nokiaan ja kun tämä menetettiin vuonna 2008, oli lopputulos katastrofi. Hallitukset toisensa jälkeen kaskesivat tämän maan taloutta minkä ehtivät, eli suunta vaihtui täysin valtaan nousseen puolueen mukana – maa muuttui 17 vuoden aikana viljelyskelvottomaksi.
Pysyvää talouskasvua Suomeen ei saada, jos ajattelu ei muutu yritys- ja kasvumyönteisemmäksi. Euroopassa pitkäjänteistä rationaalista talouspolitiikkaa on harjoitettu jo pitkään, joten eikö meidänkin pitäisi? Suomi ei voi kilpailla Euroopan kanssa valtiojohtoisilla investoinneilla, mutta verotuksella kylläkin.
Ruotsissa jopa sosiaalidemokraatit ovat ymmärtäneet Ruotsin suhteellisen pienuuden muuhun Eurooppaan verrattuna. He ottivat suunnan kohti talouskasvua 2000-luvun alussa keventämällä verotusta ja poistamalla perintöveron. He eivät jääneet suremaan kaikkea sitä mikä heiltä puuttui, vaan keskittyivät siihen mitä voitiin tehdä. Tulokset olivat selvät; Ruotsi jatkoi kasvu-uralla myös sen jälkeen, kun Suomi kääntyi sisäänpäin.
Näyttää pahasti siltä että pian juhlitaan Suomen 20-vuotispäivää nollakasvussa. Tiedämme siis mikä ei toimi, joten olisiko aika kokeilla jotain uutta? Voisimme aloittaa meille eksoottisista lähtökohdista, kuten tuloerojen kasvattamisesta, verotuksen keventämisestä ja perintöveron poistamisesta.
Liikaa toivoa ei kannata elätellä edes nykyiseltä hallitukselta. Vaikka nimellisesti kokoomus on talousoikeistoa, on se lopulta vain yksi puolue muiden sosialistipuolueiden joukossa. Tarvitaan siis totaalista ajattelutavan muutosta yhteiskunnassa kohti kapitalismia (kirosana), jotta kaskeaminen loppuu ja kasvu alkaa.
Juho Siivinen
kauppatieteiden opiskelija, Oulu