Vaatesuunnittelu: Tytti Ala­pie­ti suun­nit­te­lee Pi­ki­saa­res­sa ui­ma­pu­ku­ja ja muita vaat­tei­ta

Pääkirjoitus: Ve­ty­ta­lous voi tuoda pi­ris­tys­ruis­keen Poh­jois-Poh­jan­maal­le, mutta myös vas­tus­tus­ta on odo­tet­ta­vis­sa

Kärp­pä­pe­laa­jat mie­li­vät pre­si­den­tin pu­heil­le – "Luul­ta­vas­ti ta­paa­mi­ses­ta tulisi hieman kiu­sal­li­nen"

Mikko Niemelä (oik.)
Mikko Niemelä (oik.)
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Forum24 pyysi kahta kärppäpelaajaa jatkamaan lauseita. Näin vastasivat puolustaja Mikko Niemelä, 31, ja maalivahti Joel Blomqvist, 20.

Mikko Niemelä

Ottaisin mukaani autiolle saarelle joukkueestani huoltaja Arto Pekkalan. Hän on kirvesmies ja voisi tehdä meille näppärästi puumajan sekä lautan. Minä tyytyisin seuraamaan rakennuspuuhia rantahiekalta. Mukaan lähtisi myös Saku Mäenalanen, hänen kanssaan ei tulisi hiljaista hetkeä.

Minusta piti tulla isona jääkiekkoilija. On minulla saattanut olla pienenä myös jotain formula- ja rallikuskihaaveita, mutta jääkiekkoilu veti lopulta pisimmän ­korren.

Viiden vuoden kuluttua osaan laittaa paremmin ruokaa. Nykyiset bravuurini keittiössä ovat lähinnä lasagne ja makaronilaatikko.

Noloa myöntää, mutta jouduin katselemaan nuorena äidin ja isosiskon kanssa Sinkkuelämää-sarjaa. Nykyisin katson sen jatko-osaa And Just Like Thatia vaimoni kanssa ihan omasta tahdostani.

Ylitin itseni viimeksi ilmoittautumalla avoimeen ammattikorkeakouluun joulukuussa. Kyseessä on jääkiekkoilijalle räätälöity liiketalouden tutkinto. Minulla on taustalla ainoastaan urheilulukio ja sen jälkeen olen ollut vuosia pois koulunpenkiltä. Paluu opintojen pariin on ollut samaan aikaan hauskaa ja vaikeaa, mutta eiköhän se tästä!

En ole koskaan uskaltanut hypätä benjiä. Olen monesti kesäisin Oulun keskustassa ajatellut hiljaa mielessäni, että toivottavasti kukaan ei ala minua yllyttää tai pakottaa hyppäämään. Muutoin korkeiden paikkojen kanssa ei ole ongelmaa, mutta hyppääminen ei houkuttele.

Käyttäisin ylimääräisen 1000 euroa laittamalla sen säästöön puoleksi tyttärilleni. Nuorempi heistä on nyt 9 kuukauden ikäinen ja vanhempi 2 vuotta ja 9 kuu­kautta.

Nauroin viimeksi hetki sitten ulkona, kun olimme kävelyllä Juhamatti Aaltosen, Ville Leskisen ja Miihkali Tepon kanssa. Aaltonen lohkaisi jotain naurettavaa.

Haluaisin joskus tavata presidentti Sauli Niinistön. En kylläkään tiedä, mitä hänelle sanoisin. Luultavasti tapaamisesta tulisi hieman kiusallinen, mutta saisipahan sanoa tavanneeni Salen.

Lapsena luulin, että... Nyt lyö tyhjää!

Jos vuorokaudessa olisi lisää tunteja, pelaisin ainakin silloin tällöin kavereiden kanssa pleikkaria. Siinä tulisi samalla vaihdettua kuulumisia. Kävisin myös enemmän avannossa. Se on mukavaa, mutta valitettavasti tänä talvena on jäänyt kokonaan käymättä avannossa. Viettäisin totta kai enemmän aikaa myös lasteni kanssa.

Parin drinkin jälkeen kuuntelen Spotifystä Coldplayn top20-listaa ja verestelen vaimoni kanssa mukavia keikkamuistoja.

Minua ärsyttää, kun autolla ajaessa liikennevalot vaihtuvat tahallaan punaiseksi juuri minun kohdallani. En ole paha rattiraivoaja, mutta punaisiin pysähtely saa toisinaan veren kiehumaan.

Kahta en vaihda, ja ne ovat Oulu ja iPhone.

Joel Blomqvist.
Joel Blomqvist.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Joel Blomqvist

Ottaisin mukaani autiolle saarelle joukkueestani ehdottomasti Ville Koivusen. Hänet on laitettu huonekaverikseni pelireissuille ja meillä käy kemiat tosi hyvin yksiin.

Hänen selviytymistaidoistaan en tiedä, mutta Villen kanssa autiolla saarella ei tulisi ainakaan tylsää.

Minusta piti tulla isona jääkiekkoilija. Se oli unelma-ammattini ihan pienestä saakka. En ole oikeastaan koskaan miettinyt mitään muuta uravaihtoehtoa aivan tosissani.

Viiden vuoden kuluttua pelaan toivottavasti NHL:ssä Pittsburgh Penguinsissa, jonne minulla on varaus.

Toivon myös, että viiden vuoden kuluttua olen nähnyt nykyistä enemmän maailmaa, sillä olen ehtinyt matkustaa jääkiekon ulkopuolella vielä aika vähän.

Noloa myöntää, mutta olen tosi huono häviäjä. Häviöt menevät ihan kunnolla tunteisiin, ja joskus on tullut tehtyä kiihdyksissä jotain typerääkin. Onneksi tämä piirre itsessäni on hieman lieventynyt iän karttuessa.

Ylitin itseni viimeksi syksyllä 2020, kun valmistuin ylioppilaaksi kolmessa vuodessa Svenska Privatskolan i Uleåborgista.

Ylioppilastodistus oli ihan odotusten mukainen, minulla ei ollut mitään suuria odotuksia sen suhteen, tärkeintä oli saada koulu loppuun ja lakki päähän.

En ole koskaan uskaltanut... Tämä on tosi paha kysymys, johon en taida osata vastata näin yhtäkkiä. Olen heittäytyjä ja lähden helposti kaikenlaisiin juttuihin mukaan, jos se tuntuu vähänkään järkevältä. Joskus on kyllä tullut heittäydyttyä vähän vähemmän järkeviinkin juttuihin.

Käyttäisin ylimääräisen 1000 euroa sähköpotkulautaan. Sellainen olisi kiva omistaa. Sillä olisi näppärä kulkea myös 500 metrin matka kotoa hallille.

Nauroin viimeksi tänään hallilla jonkun joukkuekaverin jutulle. Niin hyvä juttu se ei kuitenkaan ollut, että muistaisin enää mikä se oli ja kuka sen sanoi.

Haluaisin joskus tavata Suomen presidentin Sauli Niinistön. Politiikka ei minua juurikaan kiinnosta, mutta Saulin kanssa voisin puhua vaikka jääkiekosta.

Lapsena luulin, että aikuisilla on helpompi elämä, kun saa itse päättää kaikesta. Sittemmin on käynyt selväksi, että näin ei todellakaan ole. Valinnanvapauden myötä tulee myös vastuu.

Jos vuorokaudessa olisi lisää tunteja, harrastaisin varmaan jotakin pallopeliä, kuten padelia tai tennistä.

Parin drinkin jälkeen kuuntelen Spotifystä JVGtä, niillä on hyviä bilebiisejä.

Minua ärsyttää, kun koronapandemia vain jatkuu ja ­jatkuu.

Kahta en vaihda, ja ne ovat oma perheeni ja minä itse.