Elämme varmaankin maailmanhistorian käännekohdassa. Sodasta on tullut joillekin harrastus. Eurooppa varustautuu Venäjän hyökkäykseen. Huoltovarmuutta parannetaan.
Jatkosodan aikaan Pohjois-Suomi koki sodan kauhut. Vihollinen hävitti lähes kaikki rakennukset. Ihmisille jäi yli 40 asteen pakkasilla käyttöön vain maakellareita ja turvekammeja. Mistä otettiin ruokaa ja elantoa noina kovina aikoina?
Kalastus pelasti Pohjois-Suomen nälkäkuolemalta. Yli metriseen jäähän tehtiin tuuralla ja jääsahalla reikiä, joihin pyydyksiä laitettiin. Kaikki kalat kelpasivat ruuaksi. Kun vesi oli puhdasta ja virtasi vapaana, huoltovarmuus oli turvattu.
Sodan jälkeen huonot ajat unohtuivat vähitellen. Alettiin sotkea vettä ojituksilla ja estettiin vaelluskalojen nousu ja kuteminen patoamalla nousuvirtoja. Vesistöt, jotka aikaisemmin tarjosivat huoltovarmuutta ja elantoa, tuhottiin lyhytnäköisellä, ajattelemattomalla politiikalla. Ounasjoelta Vantaanjoelle ulottuvalla virtausalueella joet muuttuivat ruskeiksi pellonojiksi. Jos mateen sait, se oli kova juttu.
Kysyin iiläiseltä äidiltäni sodan ajasta: millä te silloin elitte, kun miehet olivat rintamalla?
Vastaus: vanahat ukot meni rantaan ja laittoivat verkkoja jokkeen. Meillä oli siellä kolme puutynnyriä, jotka laitettiin lohia täyteen ja osattiin me sitten pottua viljellä.
Suomalaisten huoltovarmuus reservialueilla on tällä hetkellä retuperällä. Uutisista voi löytää tietoa aseellisesta valmistautumisesta, mutta miten on järjestetty siviiliväestön selviytyminen. Rantaan ei kannata enää yhden mateen takia mennä. Perustuuko elanto kiinalaiseen risottoon vai mihin?
Arvoisat suomalaiset. On tullut aika palata juurille, vesistöjen varsille ja laittaa ne kuntoon, muuten paha perii. Vesiviljely on helppoa. Pidetään vesi puhtaana ja annetaan sen virrata vapaana, niin se tuottaa proteiinia kuin itsestään, ja huoltovarmuus on turvattu. Kalamies ja reserviläiset kiittävät kaikesta vesistöjen parantamiseksi tehtävästä työstä. Kiitos.
Risto Nissilä
kalastaja, Lumijoki