Kalevan uutisointi Oulun kouluista kertoo ristiriitaista tarinaa. Ensiksi (15.3.) kerrottiin kaupungin kouluverkkosuunnitelmatyöstä, jonka seurauksena jopa joka neljäs koulu on vaarassa joutua sulkemaan ovensa putoavaan lapsimäärään vedoten.
Reilua viikkoa myöhemmin uutisoitiin Hiukkavaaran erikoisesta koulualuekiistasta (26.3.). Siellä alue kasvaa jo yli äyräidensä, eikä kaikille muuttaville perheille pystytä tarjoamaan paikkaa lähikoulusta.
Heitin loppuvuodesta (18.12.) ilmoille avauksen palveluiden pelastussuunnitelmista. Ennen kaikkea on kyse asennemuutoksesta, jossa seinäsäästöjen sijaan keskitytään aina etsimään keinoja palveluiden pelastamiseen. Erityisen potentiaalinen työkalu tämä on kouluverkolle, jossa oppilaiden määrää pystytään laskemaan pitkälle etukäteen.
Ensimmäisenä askeleena Oulun tulisi ottaa tarkasteluun kaavoitus ja ihmisten muuttoliikkeen johtaminen. Ei ole ensimmäinen eikä nykymenolla myöskään viimeinen kerta, kun kaupungin vakiintunut tapa rakentaa “tyhjästä” valtavia lapsiperhealueita johtaa tilanteeseen, jossa kyseisen alueen palvelurakenne ei yksinkertaisesti pysy kasvutahdin mukana.
Olisiko sittenkin kokonaisvaltaisesti eduksi pyrkiä luomaan kannustimia sille, suurempi prosentti asuntoa etsivistä perheistä löytäisikin paikkansa toiselta alueelta. Esimerkiksi sellaiselta, johon muuttamalla alueen lähikoulu voitaisi saada pelastettua?
Lähikoulu on kunnan ehdoton kilpailuvaltti. On myös niin, että koulun voi ajaa kertaalleen alas, mutta sen (ja alueelle muuttamista pohtivien luottamuksen) palauttaminen on vaikeampi tie. Siksi kouluverkkotyön tulokulma ei saa olla vain alistua haasteille ja suorittaa alasajo. Tarvitaan rohkeutta ja vaivannäköä laatia kullekin alueelle koulujen pelastussuunnitelma, eli ohjelma ihmisten ja elinvoimaisuuden lisäämiseksi ja toimintaedellytysten lujittamiseksi. Kaikki muu on mielestäni luovuttamista.
Jere Tapio
kunta- ja aluevaaliehdokas (kesk.), Keskustanuorten puheenjohtaja, Oulu