Pohjois-Pohjanmaan psykiatrinen hoito on ollut kriisissä jo pitkään. Ylen viimeaikainen uutisointi toi jälleen esiin lohduttoman tilanteen: ihmiset odottavat hoitoon pääsyä vuosia, elämä pysähtyy, ja apu jää saavuttamatta. Haastateltu potilas kuvasi tilannettaan "taukotilaksi" – osuvasti ja surullisesti.
Ongelmat eivät ole uusia. Jo vuodesta 2007 alkaen hoitojonot ovat kasvaneet, kun väestönkasvu ja avun tarpeen lisääntyminen eivät kohdanneet resurssien kanssa. Vuonna 2021 tehty päätös lakkauttaa Oulun päihde- ja mielenterveyspäivystys syvensi kriisiä entisestään. Kiireelliset potilaat joutuvat nyt samoihin jonoihin kuin muut, vaikka heidän tilanteensa vaatisi nopeaa reagointia.
Samaan aikaan psykiatrisia osastoja on suljettu. Oulaskankaan ja Kuusamon osastojen lakkauttaminen on heikentänyt erityisesti harvaan asuttujen alueiden hoidon saatavuutta. Kun apua on tarjolla vain satojen kilometrien päässä, moni jää kokonaan vaille hoitoa. Tämä lisää alueellista eriarvoisuutta ja kasaa painetta jo valmiiksi kuormittuneisiin yksiköihin.
OYSin psykiatrian palvelualuejohtaja on todennut tilanteen olevan eettisesti lohduton myös työntekijöille. Hoitajat ja lääkärit kantavat huolta potilaista, joita he eivät ehdi kohdata.
Vaikka jotain on tehty – esimerkiksi nuorten hoitojonoja on saatu lyhennettyä ja uusia digitaalisia tutkimuspolkuja otettu käyttöön – ne eivät riitä. Tarvitaan lisää resursseja, matalan kynnyksen palveluita ja hoitopaikkoja myös pienemmille paikkakunnille. Tarvitaan poliittista tahtoa korjata tilanne.
Aluevaaliehdokkaana en suostu hyväksymään sitä, että mielenterveyspotilas jätetään jonoon vuosiksi. Mielenterveys ei saa olla säästökohde. Hoidon pitää olla ihmisoikeus – myös Kuusamossa ja Oulaisissa.
Tarmo Raatikainen
aluevaaliehdokas (vas.), Kuusamo