Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra otti omilla Facebook-sivuillaan aiheellisesti kantaa hallituksen järjestöleikkauksiin, sillä ne suoraan vaikuttavat heikoimmassa asemassa olevien, muun muassa lasten, nuorten, sairaiden ja vanhusten elämään.
Lista on loputon. Syrjäytymisriski kasvaa.
Ruohonjuuritasolla vapaaehtoistyötä tekevät henkilöt eivät ajattele organisaatioiden kokoa, vaan tuen tarvitsijoita. Vapaaehtoistyöstä ei makseta palkkaa, eikä palkkioita. Ainoastaan koulutukset ja niihin liittyvät matkat maksetaan.
Olen toiminut syöpätukihenkilönä, surevan kohtaaminen -hankkeen kokemusasiantuntijana ja syöpäjärjestöjen kokemustoimijana vuosina 2014–2021.
Nuorempana toimin SPR:n ystävätoiminnassa. Kaikki tehtävät olivat vapaaehtoistöitä. Palkollisia olivat vain järjestöjen työntekijät. Kaikki työ, jota me vapaaehtoiset teimme, tuli tarpeeseen.
Omakohtaisesti sain kokea vertaistuen eheyttävän voiman Nuorten leskien Oulun ryhmässä, johon osallistuin puolentoista vuoden ajan 2015–2016.
Surevan kohtaaminen -hankkeen kokemusasiantuntijana kerroin kokemuksistani muun muassa hoitoalan opiskelijoiden koulutuksessa ja saattohoidon tukihenkilöille.
Syöpätukihenkilönä annoin tukea muille sairastuneille. Ystävätoiminnassa mahdollistin vammaiselle pariskunnalle osallistumisen erilaisiin tapahtumiin ja kävimme hyviä keskusteluja. Järjestöt kouluttivat meidät.
Mutta ketä määrärahaleikkaukset eniten koskettavat, niin tukea tarvitsevia. Lisäksi kun vielä sairailta ja vanhuksilta viedään viimeisetkin rovot terveyskeskusmaksujen ja erikoissairaanhoidon maksujen noustessa tappiin ja ruumiin säilytyksellekin asetetaan hinta, niin johan on moraalisesti täysin hävytöntä.
Jos haluat nauraa kuolemalle, niin katsopa klassinen näytelmä "Arsenikkia ja vanhaa pitsiä". Siinä herttaiset vanhat neidit keräsivät hymyhuulin ruumiita kellariinsa.
Sitä paitsi esimerkiksi syöpään sairastuneet ja muut kroonista tautia sairastavat eivät saa mitään terveysvakuutuksia, jolla voisivat maksaa yksityisten lääkärikeskusten toimenpidemaksuja. Revi siitä!
Siispä kuolkaa pois te meille hyvinvoinnin rakentaneet suuret ikäluokat! Olette vain kuluerä!
Kesällä kävin katsomassa Pyynikillä Tuntemattoman sotilaan. Siinä sotilaat sosiaalisesta taustastaan riippumatta puolustivat itsenäistä isänmaataan. Maaliskuussa näin Kansallisteatterissa upean Täällä Pohjantähden alla -teatterikappaleen. Molempien teoksien takana on kaikkien arvostama Väinö Linna.
Täällä Pohjantähden alla -näytelmässä Akselin puoliso Elina totesi, että kun on kysymys yksilön edusta, ei köyhälistöä huomioida, mutta kun on kysymys kansakunnan edusta, niin köyhänkin kukkaro kelpaa. Näinhän se näyttää edelleenkin olevan.
Silti suomalaiset taustastaan ja yhteiskunnallisista näkemyksistään riippumatta olivat valmiita puolustamaan itsenäistä isänmaataan toisen maailmansodan aikana. Siitä olen rajakarjalaisen evakkoäidin jälkeläisenä ja neljä enoa sodan vuoksi menettäneenä valtavan ylpeä!
Mitään muuta en odota kuin ensi kevään vaaleja. Oletan, että moni muukin.
Vaikka velkajarrua tavoitellaan seuraavienkin eduskuntavaalien jälkeen, niin toivottavasti seuraavan hallituksen hallitusohjelma olisi enemmän pienen ihmisen puolella ja todella vahvasti välittävä suomalaisille.
Marjaana Koistinen
filosofian maisteri, harrastajakirjailija, eläkeläinen Kevan armosta, Oulu