Reportaasi: Maail­man vaa­ral­li­sin vessa, ren­gas­rik­ko­ja ja odot­ta­ma­ton il­ma­len­to – hyppää kyytiin ja lähde ko­ke­maan, mil­lais­ta on ajaa läs­ki­pyö­räl­lä Kor­va­tun­tu­ril­le

Jääkiekko: Kärp­pien huip­pu­vi­rei­nen ve­nä­läis­vah­ti kertoo, kuka hän oikein on

Mainos: Kaleva Median ja­ka­ja­na saat vai­kut­taa omaan työ­mää­rää­si ja tienaat sen mu­kai­ses­ti. Klikkaa tästä täyt­tä­mään työ­ha­ke­mus.

Jaakko Tau­riai­sen käsissä eläimet saavat uuden elämän ja­lus­tal­la – Tie­to­maan uusi luon­to­näyt­te­ly pitää kon­ser­vaat­to­rin kii­rei­se­nä

Oulu
Näätä viimeistelyvaiheessa.
Näätä viimeistelyvaiheessa.
Kuva: Pekka Kallasaari

Oulun yliopiston eläinmuseolla työskentelevän eläinten täyttäjän eli konservaattorin Jaakko Tauriaisen puhelin soi näinä aikoina päntiönään, kun metsästäjät ja kalastajat haluavat täytättää saaliitaan.

– Asiakastöitä olisi tarjolla aivan hirvittävästi. Tuntuu, että korona-aikana kysyntä on kasvanut entisestään, Tauriainen sanoo.

Tauriainen ottaa vuosittain joitaikin kymmeniä asiakastöitä tehtäväkseen. Päätyökseen hän kartuttaa yhdessä työparinsa, tutkimusteknikko Tuula Pudaksen kanssa eläinmuseon mittavaa tieteellistä kokoelmaa, joka pitää sisällään yli 50 000 selkärankaisen eläimen näytettä.

– Otamme yksityisten ihmisten ja viranomaisten meille toimittamista eläimistä esimerkiksi siipi-, pyrstö-, nahka- ja luunäytteitä tutkimus- ja opetuskäyttöön.

Eläinmuseon tutkimuskokoelmat ja työskentelytilat sijaitsevat kasvitieteellisen puutarhan ja kasvimuseon yhteydessä. Museon pakastehuoneessa odottaa satoja eläimiä näytteiksi ja täytettäväksi käsittelyä.
Eläinmuseon tutkimuskokoelmat ja työskentelytilat sijaitsevat kasvitieteellisen puutarhan ja kasvimuseon yhteydessä. Museon pakastehuoneessa odottaa satoja eläimiä näytteiksi ja täytettäväksi käsittelyä.
Kuva: Pekka Kallasaari

Juuri nyt eläinmuseon ainoan konservaattorin kädet ovat sidotut Oulun yliopiston ja Tiedekeskus Tietomaan interaktiiviseen luontonäyttelyyn, jonka on määrä avata ovensa Tietomaassa vuonna 2023.

Uudessa luontonäyttelyssä tullaan hyödyntämään eläinmuseon jo olemassa olevia täytettyjä eläimiä, mutta myös uutta tehdään paljon.

– Ainakin uusia lintuja tarvitaan, sillä eläinmuseon vanhan näyttelyn lintujen peruslajit on sijoitettuna vitriineihin yliopiston J-käytävälle, ja sinne ne tulevat myös jäämään, Tauriainen kertoo.

Lintujen lisäksi Tauriaisella on parhaillaan työn alla karhu.

– Se on valtavan suuritöinen projekti, jota teen yhdessä työkaverin kanssa.

Tauriainen arvelee, että eläinmuseolla normaaliin museotyöskentelyyn ja asiakastöille on jälleen enemmän aikaa Tietomaan näyttelyn avajaisten jälkeen.

Ketun tekoruho saa pian turkin ylleen.
Ketun tekoruho saa pian turkin ylleen.
Kuva: Pekka Kallasaari

Krokotiili ja lumileopardi

Tauriainen on täyttänyt parikymmenvuotisella konservaattoriurallaan eläimiä laajalla skaalalla aina suurista riistaeläimistä pikkulintuihin ja kaloista jyrsijöihin.

– Kotonakin on melkoinen kokoelma omia metsästys- ja kalastussaaliita täytettynä, hän sanoo.

Hankalin ja samalla myös erikoisin työ on ollut krokotiili. Eläintarhasta tulleen eläimen Tauriainen täytti Helsingin luonnontieteelliseen keskusmuseoon Luomukseen.

Luomuksessa on esillä myös Tauriaisen täyttämä, niin ikään eläintarhassa elänyt lumileopardi.

– Sekin oli todella mielenkiintoinen projekti.

Suosituimpia asiakastöitä ovat kanalinnut, erityisesti metsot.

– Niitä alkaa tulla heti metsästyskauden käynnistyttyä, mutta mieluiten täytän vasta lokakuussa tai myöhemmin ammuttuja lintuja, sillä alkusyksystä kanalinnut ovat kesken sulkimisen eikä niiden höyhenpuku ole vielä valmis.

Nisäkkäistä suosituimpia täytettäviä ovat näädät ja kaloista ah­venet.

– Käytännössä täytämme asiakkaille yleisimpiä riistaeläimiä ja kaloja. Rauhoitetun eläimen täytölle on haettava aina lupa ELY-keskukselta, Tauriainen sanoo.

Lemmikkieläinten täyttämisen mahdollisuuttakin Tauriaiselta tiedustellaan säännöllisesti.

– Lemmikkejä en ole täyttänyt enkä täytä jatkossakaan. Se ei vain tunnu hyvältä, hän toteaa.

Jaakko Tauriaisen täyttämä villisian pää.
Jaakko Tauriaisen täyttämä villisian pää.
Kuva: Pekka Kallasaari

Monivaiheinen prosessi

Tauriainen kertoo eläimen täytön alkavan aina tarkalla mittaamisella, valokuvaamisella ja muotin valamisella. Sen jälkeen eläin nyljetään, nahka pestään ja se käsitellään.

– Sisus veistetään yleensä uretaanista, mutta lastuvillaakin käytetään vielä täytteenä jonkin verran, konservoija valottaa. Nahka kiinnitetään uretaaniveistoksen päälle liimaamalla. Rautalankaa käytetään apuna siipien, jalkojen, pyrstön ja kaulan muotoilussa.

Silmät vaikuttavat lopputulokseen merkittävästi.

– Saksasta, Pohjois-Amerikasta ja Venäjältä saa tilattua hyvin aidonnäköisiä lasi- ja muovisilmiä.

Silmät ovat sielun peili. Täytetyllä eläimellä ne ovat joko muoviset tai lasiset.
Silmät ovat sielun peili. Täytetyllä eläimellä ne ovat joko muoviset tai lasiset.
Kuva: Pekka Kallasaari

Silmien lisäksi viimeistely pitää sisällään yksityiskohtien maalaamista.

Tauriainen kertoo koko täyttöprosessin vievän eläimestä riippuen parista päivästä viikkoihin, jopa kuukausiin.

Hän myöntää olevansa työnsä suhteen perfektionisti.

– En ole tainnut olla yhteenkään työhöni vielä täysin tyytyväinen. Aina löytyy jotain korjattavaa.

Kilpailutöitään Tauriainen kertoo viilaavansa puolesta vuodesta jopa vuoteen. Paneutuminen on tuonut myös menestystä – vuonna 2016 hän pokkasi Riihimäen erämessujen yhteydessä järjestettävässä konservoinnin SM-kilpailuissa kaksi kultamitalia. Suomenmestaruus on plakkarissa myös vuoden 2018 kisasta. Samana vuonna Tauriaisen täyttämä ketun pää valittiin kilpailun parhaaksi työksi.

Konservaattorin työpöydällä on työvälineitä aina maalarinteipistä porakoneeseen ja hammasharjasta nuppineuloihin.
Konservaattorin työpöydällä on työvälineitä aina maalarinteipistä porakoneeseen ja hammasharjasta nuppineuloihin.
Kuva: Pekka Kallasaari

Ei kahta samanlaista päivää

Tauriainen täytti ensimmäisen eläimensä, teeren, vuonna 2000.

– Innostuin hommasta oman metsästysharrastukseni kautta. Vein itse ampumani metson täytettäväksi ja aloin pohtia, onnistuisiko se itseltänikin. Olen aina ollut aika näppärä käsistäni, Tauriainen taustoittaa.

– Olihan se aluksi ihan älyttömän vaikeaa, mutta pikkuhiljaa sitä kehittyi.

Luonnontieteellisen alan konservaattoriksi Tauriainen valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 2014.

– Suoritin oppisopimuskoulutuksen etänä Oulun yliopistolla konservaattori Atte Lahtelan opissa ja valmistumisestani lähtien olen ollut täällä töissä, vuodesta 2016 vakituisena.

Aiemmin sähköalan, vartijan ja rakennusartesaanin tutkinnot tehnyt Tauriainen sanoo olevansa nyt kutsumustyössään.

– Alavalinta ei ole kaduttanut. Tämä on todella mielenkiintoista työtä, jossa näkee kättensä jäljen, eikä kahta samanlaista päivää ole.