Vesihuolto: Ve­si­joh­to­ver­kos­to ra­pis­tuu kaik­kial­la – lisää rahaa tar­vi­taan ve­si­huol­lon var­mis­ta­mi­seen

Tulipalot: Yksi henkilö me­neh­tyi Ka­la­joel­la roi­hun­nees­sa oma­ko­ti­ta­lon palossa

Isän­päi­vä voi nostaa kipuja pintaan – ou­lu­lai­nen Jaakko on isänsä me­net­tä­neel­le Roo­sal­le todella tär­keä­nä mies­ka­ve­ri­na

Kaksikon tarina sai alkunsa ilmoitustaululta pari vuotta sitten. Mieskavereista on Oulun seudullakin pulaa.

OULU
Kahdeksanvuotias Roosa Svala on saanut kaverikseen 39-vuotiaan Jaakko Herrasen. Kaksikko viihtyy hyvin yhdessä.
Kahdeksanvuotias Roosa Svala on saanut kaverikseen 39-vuotiaan Jaakko Herrasen. Kaksikko viihtyy hyvin yhdessä.
Kuva: Pekka Kallasaari

Remuamista. Näin määrittelee 39-vuotias Jaakko Herranen suhdettaan 8-vuotiaaseen Roosa Svalaan. Kaksikko on tuntenut toisensa parin vuoden ajan. Molemmilla siintää toiveita kaveruudesta pitkälle tulevaisuuteen.

Taustalta ei löydy vanhemmuutta eikä sukulaisuutta. Kyse on mieskaveritoiminnasta, johon voivat johtaa monet erilaiset syyt. Yhteydet luodaan Oulun ensi- ja turvakodin kautta.

Roosan isä Matti Svala kuoli kolme vuotta sitten. Jälkeen jäi valtava aukko, jota kukaan ei koskaan voi täyttää. Silti miehen läsnäolo on tärkeää.

– Me käydään puistossa, uimassa, kahvilassa ja pitsalla. Se on mukavaa, Roosa Svala kertoo.

Hän asuu kahdestaan äitinsä Heidi Svalan kanssa. Jaakkoa Roosa tapaa kerran viikossa, joka toinen viikko, tai miten arkeen sopii. Ohjelmassa voi olla vaikkapa ulkoilua, frisbeegolffailua, uintia, leffailtaa, tai reissua Tietomaahan. Yön yli reissuakin kaksikolla on takana.

– Enemmän he touhuavat, mutta kyllä he kokemuksiakin vaihtavat. Juttu luistaa hyvin. Toisiaan he eivät ole ujostelleet ensimmäisten tapaamisten jälkeen, Heidi Svala toteaa.

Voimat loppuvat

Avun hakeminen oli perheenäidille synkässä elämäntilanteessa helppoa. Svala tietää, että kaikki eivät pysty ilmaisemaan tarpeitaan.

Hänen mielestään vanhemmista tuntuu usein siltä, että pitää pärjätä itsekseen. Kynnyksen olemassaolon ja avun hakemisen haasteet tunnistaa myös Herranen.

Svalalle suositeltiin mieskaveritoimintaa kaupungin perhetyön kautta. Sitä ennen huomio oli jo kiinnittynyt asiaan ilmoitustaululta.

– Minä olin ihan rikki ja väsynyt. Ei ollut voimia. En meinannut edes jaksaa tehdä sitä hakemusta. Silti mietin, onko lapsella varmasti tarpeeksi suuri tarve, Svala huomauttaa.

Kaverisuhteet saavat alkunsa mieskaveritoiminnan ohjaajan Raija Lohilahden toimistolla, jossa tarkastellaan vapaaehtoisten mieskavereiden ja avun tarvitsijoiden toiveita. Lohilahden mukaan toiminnalle on Oulussa tilausta. Hän rohkaisee ilman isäkontaktia elävien lasten äitejä tekemään hakemuksia.

Myös Jaakko Herranen on havainnut kysynnän.

– Tarvetta on ihan varmasti. On lapsia, joiden isä ei ole kuvioissa syystä tai toisesta, eikä miehen mallia ole, hän toteaa.

Taustalla voi olla esimerkiksi ero, jonka myötä toinen vanhempi asuu eri puolella Suomea. Joissakin perheissä isä ei ole koskaan kuulunut lapsen elämään. Heidi Svala tuntee useita perheitä, jotka ovat hakeneet ja saaneet kyseistä apua.

Roosan ja Jaakon kaverisuhde lähti muotoutumaan omia luontojaan. Jaakko Herranen kertoo huomanneensa Roosassa pientä varauksellisuutta ja epäilevyyttä ensimmäisillä tapaamiskerroilla, mutta jää suli nopeasti.

– Roosa on aika vauhdikas tapaus. Hänestä näkee, että tämä on merkityksellistä. Huomaan, että hän arvostaa yhteisiä tuokioita, Herranen kertoo.

Hänelle Roosa on ensimmäinen tuttavuus mieskaveritoiminnassa. Herranen on työskennellyt aiemmin lastenhoitajana ja nauttii lasten kanssa touhuamisesta.

– Sitten vaihdoin IT-alalle, ja tuli sellaiset fiilikset, ettei se anna niin paljon kuin lastenhoito. Tuli mieleen, että tällaisessa toiminnassa voin hyödyntää taitojani. Omia lapsia minulla ei ole, joten kiehtoo, kun saan olla mukana seuraamassa lapsikaverin kasvua, Herranen toteaa.

Hän on tullut jo tutuksi myös Roosan lähipiirissä. Herranen kävi esimerkiksi Roosan synttäreillä.

– Toivottavasti tämä kestää pitkään. Roosa on toivonut sitä ääneen. Hän haluaisi, että kaverisuhde säilyisi ainakin kymmenen vuotta. Jaakko on täyttänyt todella hyvin miehen paikkaa, vaikkei hän tietenkään voi isää korvata, Heidi Svala kertoo.

Luottamusta ja kemiaa

Mieskavereiksi ryhtyvät miehet ovat Raija Lohilahden mukaan hyvin erilaisia.

– Lähtökohta on, ettei etsitä vain tietyn tyyppisiä miehiä. Kiinnostuksen kohteet voivat olla monenlaisia. Tärkeintä on, että löytyisi jotakin yhteistä, kemiat toimisivat yhteen, ja syntyisi pitkäaikaisia kaverisuhteita, Lohilahti toteaa.

Olennaista on myös äidin ja miehen välille syntyvä luottamus. Joskus vaihdetaan kaveria, jos kemiat eivät kohtaa, tai kaveruudessa on muita esteitä. Lähtökohta on, että kukaan ei ole vääränlainen kaveri.

Mieskavereille, äideille ja lapsille on järjestetty myös vertaistukea. Kuluva isänpäiväviikko on toiminnan kannalta merkityksellinen.

– Isänpäivä voi tuottaa monelle lapselle kipuilua. Myös miehillä voi olla kipuja. Omat lapset voivat asua kaukana maailmalla, tai omia lapsia ei ole ollenkaan. Kaveritoiminnasta voi saada kipuihin korviketta, Lohilahti kertoo.

Yhteiset sävelet

Kaveriparit suunnittelevat tekemistä omien mielenkiinnon kohteidensa pohjalta.

Mieskavereita on koulutettu Oulun seudulla kaikkiaan noin 70. Mies-lapsi-kaveripareja on tällä hetkellä yli 30.

Taustat on selvitetty oikeusrekisterikeskuksen kautta.

Oulun ensi- ja turvakodin järjestämänä mieskaveritoimintaa on ollut säännöllisesti vuodesta 2014 alkaen. Suomessa toiminta on alkanut liki 30 vuotta sitten.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta on myöntänyt Miehen työ 2021 -palkinnon Pienperheyhdistys ry:n mieskaveritoiminnalle työstä sukupuolten tasa-arvon eteen.