Hoitajamitoitus vanhustenhoidossa on pienentynyt. On vaikea nähdä siinä mitään hyvää. Työpaikassani työntekijät ovat ammattitaitoisia, sitoutuneita ja välittäviä. Teemme laadukasta työtä asukkaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin eteen.
Tätä on haastavaa toteuttaa, kun hoitajia ei ole tarpeeksi. Pelkona on, että asukkaat eivät enää saa niin paljoa viriketoimintaa, ulkoilua ja kahdenkeskistä aikaa hoitajan kanssa. Toivottavasti kykenemme tuomaan kaikki asukkaat päivittäin toisten seuraan.
Onko maamme hallitus todella sitä mieltä, että Suomea rakentaneet ihmiset ansaitsevat tämän? Vaikka muistisairaus on vienyt monia kykyjä, ihminen on silti ihminen ja ansaitsee hyvää hoitoa ja huolenpitoa, muutakin kuin pelkkää säilytystä. Ja tähän tarvitaan ihminen, tällä hetkellä en näe olevan teknologiaa, joka korvaisi ihmisen.
Hoitajat väsyvät, sairauslomat lisääntyvät ja hoitajapula tulee pahenemaan. Mikä merkitys tulee olemaan aikuiskoulutustuen poistolla, sen aika näyttää. Nuoret eivät välttämättä uskalla hakeutua hoitoalalle jatkuvien negatiivisten muutosten takia, etenkin ikäihmisten puolella.
Ympärivuorokautisen hoitopaikan saaminen on hyvinvointialueiden säästöjen takia entistä vaikeampaa. Ja on aiheellinen pelko, että jonossa odottaessa käy huonosti. Siinä väsyvät myös omaiset. Ei voi kun toivoa, että kollegat ja omaiset pitävät enemmän ääntä tästä, ja tämä virhe saadaan korjattua. Siten saamme arvon maamme ikäihmisille ja heidän hoitajilleen.
Auli Moilanen
Oulu