Yksi kansainvälisen oikeuden tärkeimpiä sääntelykohteita on asevoiman käyttö valtioiden välillä. Valtioilla on vain yksi laillinen peruste käyttää omaehtoisesti asevoimaa toista valtiota vastaan – aseellinen puolustautuminen tuon valtion aseellista hyökkäystä vastaan. Hyökkäyssota on räikeä rikos kansainvälistä oikeutta vastaan.
Akateemikko Martti Koskenniemi teki Ylen A-studiossa 3. maaliskuuta rinnastuksen kymmenen Nato-valtion ilmasodan Serbiaa vastaan vuonna 1999 ja Iran-sodan välillä. Aikoinaan hän analysoi Nato-valtioiden hyökkäystä Serbiaa vastaan, jonka motiivina oli estää Serbian aloittama Kosovon albaaniväestön etninen puhdistus (vaarassa johtaa kansanmurhaan). Hän katsoi Nato-valtioiden ilmahyökkäyksen laittomaksi mutta oikeutetuksi. Iranin tilanteessa hän totesi hyökkääjän aloittaman sodan laittomaksi, mutta peräänkuulutti keskustelua siitä, oliko se silti oikeutettu. Oikeutuksen perusteena olisi islamilaisen diktatuurin kumoaminen iranilaisten ihmisoikeuksien puolustamiseksi.
Kun tarkastelemme hyökkäyksen suorittajia Kosovon ja Iranin tapauksissa, ero on selkeä. Nato-valtioiden pyrkimys estää etninen puhdistus oli minunkin mielestäni aito, kun taas kuva Trumpin Yhdysvalloista ja Netanjahun Israelista on erittäin kielteinen. Trump hyökkäsi jo Venezuelaan ja on julistanut, että Kuuba on seuraava. Hän on ilmoittanut, ettei hän perusta kansainvälisistä oikeussäännöistä vaan rakentaa toimintansa oman moraalinsa varaan. Siinä on sekasotkua kerrakseen.
Netanjahusta on Kansainvälinen rikostuomioistuin antanut pidätysmääräyksen epäiltynä syyllistymisestä sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan Gazan sodassa. Israel on YK:n kansainvälisessä tuomioistuimessa syytettynä kansanmurhasta.
Monien muiden tavoin olen lähes varma, että YK-tuomioistuin toteaa Israelin syylliseksi. Netanjahun Israel on hyökkäillyt naapurivaltioiden alueelle, sillä se pyrkii estämään Palestiinan valtion perustamisen ja valtaamaan palestiinalaisalueet pysyvästi haltuunsa. Israel perustaa toimintansa aggressiiviseen asevoimaan.
Siis kyllä tämä hyökkäyssodalta vaikuttaa.
Yksi hyökkääjien motiivi oli saada kukistetuksi islamilainen hallitusvalta Iranin kansan tuella. Nyt vaikuttaa siltä, että islamistit pysyvät vahvasti vallassa. Hyökkääjät eivät ole pyrkineet suojelemaan siviiliväestöä, vaan uhreja on yli 3 000 ja kolme miljoonaa on joutunut pakenemaan kodeistaan.
Iranin hallitus voi julistaa taistelevansa maan puolustamiseksi pahimmilta vihollisilta. Muistissa on, kuinka 1950-luvulla CIA ja Britannian ulkomaantiedustelu M16 juonivat sotilasvallankaappauksen kansallismielisen hallituksen kukistamiseksi. Ajatus, että jälleen vuonna 2026 hallitusta olisi nimittämässä Yhdysvallat, merkitsisi iranilaisille paluuta amerikkalaisen imperialismin alaiseksi.
Euroopan valtiot ovat myötäilleet vaivautuneesti Trumpia. Vain Espanja asettui vastustamaan Trumpia – ja katso, oitis Trump uhkaa pakotteilla. Trump vaatii Nato-liittolaisilta apua Hormuzinsalmen avaamiseksi ja esittää uhkauksia.
Kun Trumpin toista presidenttikautta on kestänyt 14 kuukautta, totean hänen osoittautuneen katastrofaalisen huonoksi presidentiksi. Häntä ei tule myötäillä, sillä jatkuvasti on tarjolla uusia kriisejä ja uhkauksia. Euroopan valtioiden tulee pitäytyä kansainväliseen oikeuteen. Amerikkalaisille tulee korostaa, että Trumpin jälkeen on palattava kansainväliseen yhteistyöhön ja diplomatiaan.
Lauri Hannikainen
kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori, Helsinki