Luettuani 27.2. Kalevasta mielipidekirjoituksen ”Hoidon ja hoivan etiikka ei ole muuttunut” tuli mieleeni Perjantai-dokkarin slogan ”pistää miettimään”.
Oliko kokenut lääkäri ja poliitikko Niilo Keränen kirjoittanut tekstin rauhoittaakseen kansalaisia, tukeakseen viranhaltijoita vai puolustellakseen Pohteen päätöksentekijöitä? Ehkäpä näitä kaikkia varten.
Joka tapauksessa teksti antaa Pohteen toiminnasta positiivisen kuvan. Syyt säästökuuriin ovat muualla. Hän toteaa, ettei kukaan tajunnut nopeasti ryöpsähtävää henkilöstöpulaa. Miksi näin tapahtui? Olisiko pitovoimassa kehittämisen tarpeita?
Valistunut kansalainen ymmärtää kyllä luetellut vaikeudet, mutta myös sen, että päätöksiä tehtäessä kysymys on arvovalinnoista niin Pohteen hallinnossa kuin valtakunnallisestikin. Olisiko kuitenkin myös Pohteen syytä vilkaista peiliin?
Vuodepaikat ja 24/7-asuminen on kallista, mutta onko vertailua kotisairaalan ja kotihoidon kustannuksiin? Toimiessani ennen uudistusta peruspalveluyhtymän hallituksessa todettiin, että neljä kotikäyntiä/vuorokausi tulee kalliimmaksi kuin vuorokausi tehostetussa palveluasumisessa, joka on sairaalle ikäihmiselle ehdottomasti turvallisempi. Hallinnosta piti uudistuksessa tulla säästöjä – tuliko?
Tuttavieni lähipiiristä on neljä ikäihmistä tarvinnut viime viikkoina hoitoa ja hoivaa.
Yli 90-vuotias, kotona läheisten ja kotihoidon tuella pärjännyt henkilö kaatui ja joutui hoitoon, siirrettiin kauas kotoaan vuodeosastolle, jossa sai virtsatieinfektion. Samaan huoneeseen tuotiin influenssapotilas. Niinpä makuuhaavojen lisäksi hän sai keuhkokuumeen. Lopputuloksena elämän päättyminen.
88-vuotias muistisairas mies kaatui ja sai aivoverenvuodon. Sairaalahoidon jälkeen siirrettiin vuodeosastolle samaan huoneeseen koronapotilaan kanssa. Sai koronan, mutta selvisi. Nyt on väliaikaisesti hoivakodissa, mutta mihin jatkossa ohjataan, ei tietoa.
Yli 80-vuotias, lähes sokea Parkinsonin tautia sairastava kotona asuva nainen. Kipujen vuoksi lisättiin/muutettiin lääkitystä, josta seurauksena harhaisuutta. Palveluohjaajan käynti kotona, lausuntona virkeä vanhus. Omaisten toimesta harhaisuuden ja tuskaisuuden vuoksi toimitettiin sairaalaan, täällä kaatui ja sai murtuman. Nyt tilapäinen paikka hoivakodissa, mutta jatko avoinna.
71-vuotias keuhkoahtaumaa ja osteoporoosia sairastava, yksin asuva nainen sai sydäninfarktin. Ambulanssilla sairaalaan, josta seuraavan päivän iltana tutkimusten ja lääkitysten jälkeen siirto akuuttiosastolle. Kotikunnan paikat olivat täynnä, joten ambulanssimatka vajaan sadan kilometrin päähän kodista. Vaihtoehdoksi annettu kotiutus omalla vastuulla.
Hoidon kokee hyväksi, mutta ei ole niin sukupuolineutraali, että haluaisi jakaa huoneen miehen kanssa, kuten kävi. On ollut petiin hoidettava, mutta eilen pystynyt pyörätuolilla käymään wc:ssä ja tänään huonetta vastapäätä olevassa aulassa. Nyt ollaan kotiuttamassa, koska antibiootit pystytty siirtämään tableteiksi, ja koska pärjää ilman happea, kun ei liiku. Happirikasteasia ollut vireillä tammikuusta, kotihoitoa ei ole ollut. Miten yksin asuvana pärjää kotona?
Kysyn Niilo Keräseltä miltä hoidon ja hoivan etiikka näiden todellisten tapausten valossa vaikuttaa? Miten vuodepaikkojen vähennyttyä? Mitä tarkoitat sillä, että ”vanhentunut lainsäädäntö estää paikallista sujuvaa toimintaa”? Onko kaikki voitava Pohteen osalta tehty asian korjaamiseksi? Toki vastata saa vaikka Ilkka Luoma tai Kirsti Ylitalo-Katajisto.
Yllä olevat esimerkit ovat Pohteen arkea ikäihmisten hoidosta. Luulen, että vastaavia on kosolti. Ehkä toiminta näyttää kuitenkin kokoushuoneissa katsottuna ja kuultuna toiselta.
Annikki Sipilä
YTK, valtuutettu (kesk.), huolestunut lähimmäinen, Alavieska