Nykyinen työelämä vaatii paljon. Työ lohkaisee suuren osan niin yksilön vuorokaudesta kuin voimavaroista. Samaan aikaan työ myös antaa paljon.
Psykoterapeutti Maaret Kallio on nostanut esiin työn suojaavan merkityksen. Työ voi olla luja tuki ja perusta, kun elämässä muuten myllertää. Työn yhteisöllistä merkitystä pitäisi pitää esillä paljon nykyistä enemmän, sillä töissä kohdatuista ihmisistä voi tulla parhaimmillaan tärkeitä ystäviä.
Kallion työaiheinen somejulkaisu pisti silmääni, koska työstä puhutaan yleensä hyvin ongelmakeskeisesti. Ongelmista puhuminen on tärkeää, mutta tervehdin ilolla Kallion esiin tuomaa valoisampaa näkemystä. Työ ei ole joko tai vaan sekä että.
Professori Juha T. Hakala on puhunut pitkään kohtuullisen työelämän puolesta. Hakala on kehottanut hyväksymään sen, että täydellisyyden sijaan riittää paljon vähempikin. Usein riittää jopa suoritus, josta saisi kouluarvosanaksi seitsemän.
Hakalalla on ajatuksissaan vinha perä. Täydellisyys on ylipäätään mahdoton tavoite, joten siihen ei pidä edes pyrkiä. Riittävän hyvä on tarpeeksi, ja aika usein vähempikin riittää. Tehty on aina parempi kuin täydellinen.
Radio Kalevassa haastatellun Hakalan mukaan ihmisen kannattaa pysytellä mahdollisimman paljon omalla mukavuusalueellaan ja omissa vahvuuksissaan. Tästä olen eri mieltä. Jos ei koskaan poistu mukavuusalueeltaan, ei opi mitään.
Uuden oppiminen tuo elämään iloa ja merkitystä. Miksi ihmeessä jättää sellainen tilaisuus käyttämättä? Epämukavuusalueelle meneminen on hieman sama kuin avannossa käyminen. Ei sinne tee mieli jäädä kovin pitkäksi aikaa, mutta kovasti se virkistää.
Kielteisen työelämäpuheen taustalla voi olla se, että epämukavuusalueella olemisesta on tullut pysyvä olotila. Jatkuva epämukavuusalueella oleminen kuormittaa ja lopulta uuvuttaa, joten siksi sinne ei kannata jäädä.
Hakalan mukaan yksilön on turha odottaa apuun päättäjiä tai organisaatioita. Jokaisen on itse pidettävä huolta omista rajoistaan niin yksityis- kuin työelämässä. Se vaatii itsetuntemusta. Millainen työntekijä olen? Mitkä ovat vahvuuteni, mitkä heikkouteni? Mitä voisin tehdä, jotta voisin hyvin?
Itsensä kuunteleminen on tärkeää, sillä uupumus on todellinen ongelma suomalaisessa työelämässä. Vuonna 2022 määrättiin yli 600 000 mielialalääkereseptiä. Se on yhtä aikaa hyvä ja huono asia. Se kertoo mielialalääkkeisiin liittyvien ennakkoluulojen pienenemisestä mutta myös kiihtyvästä tahdista, jota monen psyyke ei kestä.
Mielenterveysongelmista koituu yhteiskunnalle vuosittain 11 miljardin euron kustannukset. Summa koostuu työmarkkinoiden ja terveyspalveluiden kustannuksista sekä sosiaaliturvasta. Määrä on suurin piirtein sama kuin mitä 14 vuoden aikana upposi Olkiluoto kolmosen rakentamiseen.
"Quiet quitting" nousi otsikoihin muutama vuosi sitten. Hiljaisiksi lopareiksi kääntyvä ilmaisu tarkoittaa sitä, että töissä tekee vain tarvittavan eikä yhtään enempää.
En pidä termistä, mutta hiljaisen lopettamisen ympärillä käyty keskustelu on ollut tarpeellista. Kysymys on kohtuullisuudesta, työn ja vapaa-ajan tasapainosta. Keskustelu on havahduttanut monet miettimään sitä, onko työ huomaamatta valunut osaksi vapaa-aikaa. Puhelimessa olevaan työsähköpostiin on liian helppo kurkata kotona, läppäri kulkee keveästi mukana.
Kohtuullisuus on asia, jota kohti kannattaa pyrkiä. Jos oma työ- tai vapaa-aika ei tunnu kohtuulliselta, on syytä miettiä, mitä sille voi tehdä. Kaikkeen elämässä ei voi vaikuttaa, mutta yllättävän moneen asiaan voi.