Linnanmaan uuden uimahallin monitoimialtaalla sattui helmikuun lopulla vakava onnettomuus, kun 28-vuotias oululaismies menetti tajuntansa vedessä kesken hengenpidätysharjoituksen.
Allaskierroksella ollut uimavalvoja havaitsi altaan pohjassa kylkiasennossa viruneen elottoman uimarin ja syöksyi altaaseen tätä pelastamaan. Elvytystoimet aloitettiin uinninvalvonnan toimesta välittömästi, ja ensihoito saapui paikalle muutamissa minuuteissa. Miestä ei saatu kuitenkaan uimahallilla tajuihinsa.
Uimari kiidätettiin Oulun yliopistollisen sairaalan teho-osastolle, josta hän heräsi lopulta kahden päivän kuluttua.
– Olihan se unohtumaton herääminen, kun en tiennyt yhtään, mitä on tapahtunut, hän kertoo.
Mies haluaa esiintyä jutussa Keijo-nimimerkillä, sillä hän kokee vielä tuoreen onnettomuuden hyvin henkilökohtaiseksi ja arkaluontoiseksi tapahtumaksi.
Keijo kertoo harrastaneensa hengenpidätystä vedessä ennen onnettomuuttaan epäsäännöllisesti useamman vuoden ajan.
– Se on tietynlainen stressinhallintamenetelmä, johon sain alun perin inspiraation sosiaalisesta mediasta. Ennätykseni pinnan alla oli jotain kolmen ja puolen minuutin luokkaa, hän kertoo.
Keijolla ei ole tietoa, miten pitkään hänen hengenpidätysharjoituksensa kesti tuona kohtalokkaana helmikuisena päivänä. Kovin pitkään altaan pohjalla mies ei kuitenkaan ennättänyt virua, sillä lääkäreiden mukaan sydän oli pysähdyksissä vain pienen hetken eikä pysähdys kerennyt aiheuttaa miehelle pysyvää haittaa.
– Keuhkokuumeen minä tapahtumasta sain, jota hoidettiin sairaalassa vielä joitakin päiviä heräämiseni jälkeen. Nyt olen kuin ihmeen kaupalla ihan moitteettomassa sielun ja ruumiin voimassa.
Perusterveen ja hyvässä kunnossa olevan Keijon tajunnanmenetys veden alla johtui todennäköisesti hapenpuutteesta. Tajuttomuus seuraa viimeistään siinä vaiheessa, kun veren happipitoisuus laskee noin puoleen normaalista.
– Tulihan se totta kai yllätyksenä, että näin kävi, sillä en ollut tekemässä harjoitusta ensimmäistä kertaa ja olin tietoinen riskeistä.
Keijo kertoo olevansa uimahallin vakioasiakas ja on jo palannut takaisin uintiharrastuksensa pariin. Hengenpidätysharjoituksista hän on kuitenkin luopunut. Hän haluaa kertoa tarinansa varoittavana esimerkkinä, sillä sosiaalisessa mediassa kiertää tälläkin hetkellä hengenpidätykseen liittyviä haasteita, joihin varsinkin nuoret tarttuvat herkästi riskejä tiedostamatta.
– Siinä hommassa voi käydä tosi huonosti, hän sanoo.
Uimahallivastaava Erkko Korpela Oulun Liikuntapalveluista kertoo, että Keijon tapaus ei ollut ainoa laatuaan. Parin vuoden sisällä Oulun uimahalleissa on ollut kaikkiaan viisi onnettomuutta, jotka liittyvät hengenpidätykseen.
– Olemme todella huolissamme tästä trendistä. Näitä tapauksia on nyt sattunut enemmän kuin sairauskohtauksia, Korpela sanoo.
Uimavalvojat Pasi Markuksela, Marko Härkönen ja Ale Luokkanen vahvistavat, että uinninvalvonnan on keskeytettävä altailla lähes viikoittain sääntöjenvastainen hengenpidätystoiminta.
Oulun uimahalleihin on laadittu huolestuttavan trendin seurauksena erilliset ohjeet hengenpidätyslajien harrastamiseen. Ohjeet kieltävät hengenpidätyslajien harrastamisen kokonaan alle 18-vuotiailta. Täysi-ikäisten on ilmoitettava harjoittelusta etukäteen uinninvalvontaan.
– Teemme siinä ensiarvion, annammeko ylipäätään lupaa harjoitteluun, Härkönen sanoo.
Oulun uimahalleissa hengenpidätysharjoittelua on sallittua tehdä vain täysi-ikäisen turvaparin tai -ryhmän kanssa. Jokaisen harjoitukseen osallistuvan on tiedostettava hengenpidätyksen riskit.
Sukeltaminen kuuluu moniin vesiurheilulajeihin aina kilpauinnista uppopalloon, taitouintiin, pyrstösukellukseen, vapaasukellukseen ja hengenpelastuksen kilpalajeihin.
Härkösen mukaan edellä mainittujen lajien aktiiviharrastajien kanssa vaaratilanteita syntyy äärimmäisen harvoin.
– Enemmänkin ongelmana ovat lapset, nuoret ja amatöörit, jotka lähtevät testailemaan ja kisailemaan pinnan alle ilman minkäänlaista tietotaitoa asiasta.
Hän muistuttaa kaikkia pinnan alle mieliviä ottamaan huolella selvää hengenpidätyksen riskeistä. Vanhempia hän ohjeistaa valistamaan jälkikasvuaan.
– Oulun kaupungin nettisivuilta löytyy hyvä tietopaketti aiheesta. Se kannattaa ehdottomasti käydä läpi.
Totaalisen tajunnanmenetyksen lisäksi hengenpidätys saattaa johtaa osittaiseen tajunnanmenetykseen, niin sanottuun ”sambaan”. Nimitys tulee siitä, että henkilön on hankala hallita lihaskoordinaatiotaan. Osittaisessa tajunnanmenetyksessä myös puheentuotto ja katseen kohdistaminen hankaloituu ja muisti hämärtyy.
– Osittaisesta tajunnanmenetyksestä kärsivä henkilö saattaa vielä yrittää jatkaa uimista tai sukeltelua, mikä on äärimmäisen vaarallista, Ale Luokkanen sanoo.
Myös hyperventilaatioon eli ylihengittämiseen ennen sukellusta liittyy omat riskinsä.
– Ylihengittämällä hiilidioksiditaso elimistössä pienenee, hengitystarve pinnan alla viivästyy ja sukellussuoritus voi venyä liian pitkäksi, Luokkanen selittää.
Hengenpidätys ei suinkaan ole ainoa uimavalvojien huolenaihe. Haukiputaan Vesi-Jatulissa työskentelevä Pasi Markuksela kertoo yhdeksi ammattikuntansa suureksi murheenkryyniksi vanhemmat, jotka jättävät uimataidottoman jälkikasvunsa uimahallissa valvomatta.
– Lapsi on koko uimahallireissun ajan vanhemman vastuulla. Ei voi ajatella niin, että minäpä lähden tästä uimaan, kyllä uinninvalvonta huolehtii. Uimataidotonta lasta ei saa päästää silmistään hetkeksikään, Markuksela painottaa.
Hän muistuttaa, että hukkuminen on hiljainen ja nopea tapahtuma, johon kanssauimaritkaan eivät välttämättä hoksaa puuttua, vaikka tilanne on päällä muutaman metrin päässä.
Pienempi, mutta silti merkittävä ongelma uimahalleissa on peseytymättä altaaseen tuleminen.
– Joudumme huomauttelemaan peseytymisestä ja pitkien hiusten auki pitämisestä aivan jatkuvasti. Moni kokee sen jopa kiusantekona, mutta esimerkiksi pitkät hiukset altaiden suodattimissa on ihan oikea ongelma, Ale Luokkanen sanoo.
Hän tähdentää, että puhtausasiat korostuvat nyt ruuhkaisessa Linnanmaan uimahallissa, jossa käy tällä hetkellä yli tuhat uimaria päivittäin.
