Kuvitellaanpa hetki olevamme jo heinäkuussa. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja Raatin stadionilta kuuluu iloinen lasten nauru ja nuorten hörähtely. Pitkälti kaikki urheilukentän suorituspaikat ovat lukuisten urheilukoululaisten ja kilpailuikäisten urheilijoiden miehittämiä.
Mutta missä heittäjät? Jokunen lapsi työntää kuulaa, mutta kiekkoa, keihästä ja moukaria ei kukaan näy stadionilla harjoittelevan. Mistä on kyse?
Aloittaessani urheilu-uraani 2000-luvun alussa, pitkien heittojen harrastajat harjoittelivat Raatin kentän lisäalueella 50 metrin päässä stadionista. Nuorella urheilijanalulla oli mahdollisuus ensin juosta juoksijoiden kanssa, hypätä hyppääjien kanssa ja treenin lopuksi käydä lisäalueella heittämässä kiekkoa ja moukaria.