Eutanasian mahdollista laillistamista Suomessa on pohdittu viime aikoina.
Armokuolemaan liitetty sietämätön kärsimys on mielestäni suhteellinen käsite. Esimerkiksi itse pohdin aikoinaan useamman vuoden ajan jatkuvia fyysisiä kipuja, joihin määrätyt lääkkeet eivät auttaneet.
Koin elämäni ja tulevaisuuteni täysin toivottomana. Olisiko minun pitänyt ”antaa” silloin kuolla? Myöhemmin elämä aukeni monenlaisine hienoine kokemuksineen vanhemmuutta ja uutta työtä myöten.
Mistä tiedetään, ettei tappavasti sairaalla henkilöllä ole psyykkisiä oireita, jonka sanelemana hän ei juuri sillä hetkellä näe tulevaisuutta? Ehkä seuraavalla viikolla hän haluaisi ja voisi vielä kokea auringonpaisteen ja tuntea läheisensä kädenpuristuksen?
Kyse ei minun kohdallani ollut kuolemaan johtavasta sairaudesta, mutta mihin eutanasiassa vedettäisiin raja jatkossa? Esimerkiksi Alankomaissa kroonista väsymysoireyhtymää poteva 28-vuotias nainen sai armokuoleman tammikuussa 2024 (Lääkärilehti, 24.2.2024). Minun on vaikea ymmärtää, miten potilas itse tai lääkäri voisi nähdä päivien, viikkojen tai jopa vuosikymmenien päähän.
Katja Kärki toteaa kolumnissaan (Kaleva 28.3.) eutanasialaista: ”Jos laki hyväksyttäisiin, palliatiivinen hoito voisi jopa kokea arvonnousun. Ehkäpä koko yhteiskunnan motivaatio hoitaa elämän loppuvaiheen kärsimyksiä kohoaisi.”
Minun on vaikea uskoa tätä. Nykyiselläänkin olen kuullut kokemuksia vähintäänkin hoputtavista saattohoitopäätöksistä. Jos kuolema tulisi lääkärien keinovalikoimaan, eikö päinvastoin sitä voisi käyttää ”tehokkaana hoitona” eikä kärsimyksien lievittämiseen tarvitsisi enää panostaa?
Olisivatko terveydenhuoltoon kohdistuvat leikkaukset tie tähän suuntaan? Entä jos päätettäisiin vaikkapa, ettei yli 70-vuotiaita enää kannata hoitaa?
Millainen elämä ylipäänsä on hyväksyttävää nykyisin? Esimerkiksi Down syndrooman esiintyvyys on vähentynyt voimakkaasti raskaudenaikaisten testausten myötä (Iltalehti, 2.10.2021). Emmekö halua arvostaa erilaisuutta? Minusta eutanasiakeskustelussa olisi tärkeää pohtia myös mihin suuntaan viemme ihmisyyttä.
Ihminen
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.