Parkkipaikat: Ko­ko­sim­me Oulun park­ki­hal­lit kar­tal­le ja sel­vi­tim­me, mitä pit­kä­ai­kai­nen py­sä­köin­ti maksaa

Kolumni: Kas­vaa­ko Teams-opis­ke­li­jois­ta it­se­op­pi­nei­ta hui­ja­rei­ta?

Luitko jo tämän: Täh­ti­tor­nin kah­vi­lan tu­ki­muu­ri on vaa­ras­sa sortua

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi 13,90 €/kk

Tilaajille

Hakkuut ai­heut­ta­vat hö­mö­tiais­ka­toa – Ou­lu­lais­tut­ki­jat seu­ra­si­vat 30 vuotta hö­mö­tiais­ten elämää

Emma Vatka (vas.), Markku Orell, Satu Kumpula ja Seppo Rytkönen kuuluvat Oulun yliopiston tiaistutkimusryhmään. Hömötiaista on tutkittu Oulussa 1970-luvulta asti.
Emma Vatka (vas.), Markku Orell, Satu Kumpula ja Seppo Rytkönen kuuluvat Oulun yliopiston tiaistutkimusryhmään. Hömötiaista on tutkittu Oulussa 1970-luvulta asti.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

– Näiden tulosten perusteella metsänhakkuut näyttävät selittävän suurimman osan hömötiaispopulaation pienenemisestä, Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Satu Kumpula tiivistää tuoreen, 30-vuotiseen seurantaan perustuvan tutkimuksen tuloksen.

Kumpula on yhtenä tekijänä tutkimuksessa, jossa metsätalouden toimenpiteiden arvioitiin selittävän noin 65 prosenttia tutkimusalueen hömötiaisten pesimistiheyden laskusta. Avohakkuiden negatiivinen vaikutus kaikkiin tutkittuihin muuttujiin oli harvennuksia voimakkaampi. Oulun lähistöllä sijaitseva tutkimusalue on noin 25 neliökilometrin laajuinen.

Tutkimuksen muut tekijät ovat Helsingin yliopiston tutkija Emma Vatka ja Oulun yliopiston yliopistonlehtori Seppo Rytkönen sekä ekologian emeritusprofessori Markku Orell.

– Mitä enemmän metsämaisemaan oli 30 vuoden aikana kertynyt avohakkuita ja harvennuksia, sitä kauempana hömötiaisten pesät olivat toisistaan, Kumpula kertoo metsänkäsittelyn seurauksista.

Avohakkuiden ja harvennusten seurauksena metsäalueelle mahtui siis vähemmän pesiviä hömötiaispareja.

Jatka lukemista vain _eurolla_

Tutustu kuukauden ajan, voit peruuttaa milloin vain.