Eutanasialain säätämistä Suomeen kannattava kansalaisaloite on nyt kerännyt yli 53 000 allekirjoitusta, ja on etenemässä toista kertaa eduskunnan käsittelyyn. Tuli mieleen muutama asia.
Ensinnäkin, maailma on oikeastaan aika vaarallinen paikka, ja täällä on monta tapaa heittää niin sanotusti veivinsä. Ihmisiä kuolee Suomessakin ikävä kyllä päivittäin, ihan avustamatta.
Jos ajatellaan tilannetta, jossa ihminen on vuoteen oma ja vakavasti toivoo kuolemaa, mutta on liian heikko kävelemään järven jäälle, hän voi lopettaa kehonsa ravitsemisen. Aliravitsemukseen menehtyminen ei tosin ole miellyttävä tapa lähteä, mutta teoriassa ihmisellä on vuoteen omanakin lopulta valta päättää omasta kehostaan, jolloin väite, että kukaan tarvitsisi avustajaa kuolemaan on mielestäni kyseenalainen.
Tosin olen sillä kannalla, että ketään ei tulisi ohjata itsensä vakavaan vahingoittamiseen missään tilanteessa. Vain Luoja tietää, mitä sellaisesta kuoleman jälkeen seuraa.
Toiseksi, mainitsemani kansalaisaloitteen saatteessa sanotaan, että eutanasia tulisi sallia ihmisille, jotka ”...eivät saa sietämättömiin kärsimyksiinsä riittävää lievitystä.”
Kysymys onkin, miten määrittelemme ”sietämättömän kärsimyksen” ja mitä ovat ”sietämättömät psyykkiset ja/tai fyysiset oireet”? Kuka sen määrittelee?
Ihmisen kyky sietää kipua vaihtelee yksilöittäin, ja jotkut jopa siedättävät vapaaehtoisesti itseään kestämään enemmän kipua. Entä jos kovalla etsimisellä ”sietämättömiin oireisiin” löytyykin lievennys? Mielestäni on epäeettistä edes pitää pöydällä vaihtoehtoa, jossa toivosta luovutaan.
Jos ihminen sairastaa parantumatonta tautia, joka on johtamassa kuolemaan, ihminen voi suhtautua asiaan kahdella tapaa: Joko laskea jäljellä olevia päiviä tai vaihtoehtoisesti vaalia joka hetkeä, jonka pystyy yhä viettämään maan päällä.
Kolmanneksi, en voi olla kuvittelematta eutanasian mahdollisen hyväksymisen jälkeen tilannetta, jossa perintöä odotteleva manipuloiva narsisti uskottelee, ei pelkästään rikkaalle petipotilas tädilleen, vaan myös koko lähipiirille, että rikas täti ”kärsii liikaa” ja että olisi parempi kaikille, jos rikas täti hankkisi avustetun kuoleman. Karismaattinen narsisti voi saada ihmiset uskomaan ällistyttäviä asioita, ja hänellähän voisi olla tuttavapiirissä lääkäri, jonka hän saisi myötäilemään näkemystään.
Neljäs asia olisi se, että avustetun kuoleman tuottaminen ei kuulu lääkärille. Se on työ pyövelille. Eutanasia laillistaminen olisi eräänlaista älymystön harjoittamaa Jumalanpilkkaa, sillä he kuvittelevat, että heillä tulisi olla valta sanella milloin ihmisen olisi ”hyvä” kuolla.
Loppuun mustaa huumoria eli vitsi barbaarista, jonka sanottiin surmanneen miekallaan satoja ihmisiä. Barbaari puolustautui sanomalla, että hän ei itse asiassa ollut koskaan surmannut ketään, hän oli pelkästään tehnyt miekallaan reikiä ihmisiin, jolloin nämä olivat menehtyneet verenhukkaan omia aikojaan.
Jarkko Harakka
Oulu