Koronakevään ja -kesän ajan olen lukenut italiankielisen runouden ja -kirjakielen isän Dante Alighierin (1265–1325) Jumalaista näytelmää.
Suunnilleen niihin aikoihin, kun Eurooppa-neuvosto oli Brysselissä sopimassa korona-ajan tukipaketista, aloin ounastella tuon teoksen yhteyksiä nykyajan oloihin. Myös Dantea askarruttivat kysymykset monikansallisen maanosansa kohtalosta ja hän pohti niitä hallinnollisia käytäntöjä ja arvoja, joiden avulla eurooppalaiset yhteiskunnat voitaisiin yhdistää.
Danten vaellus helvetin, kiirastulen ja paratiisin halki tunnetaan yhtenä eurooppalaisen kirjallisuuden suurimmista klassikoista.