Erimielisyys on usein ikävää. Se jättää nahkean olon, suututtaa tai surettaa, saa puolustautumaan ja hyökkäämään – vähän riippuen siitä mitä asia koskee ja kenen kanssa on eri mieltä.
Mitä läheisempi vastapuoli, sitä ikävämpää erimielisyys on. Toisaalta läheisen ihmisen kanssa erimielisyyksien sopiminen tai sovittelu tuntuu tarpeelliselta, ja siihen hakee aktiivisesti keinoja. Anteeksikin tulee pyydettyä ja annettua.