Mitä yhteistä on 23-vuotiaalla naisella, joka löydettiin kuolleena metsätien varrelta Oulusta, ja 29-vuotiaalla miehellä, joka löydettiin kuolleena kotoaan Espoosta?
Molempien elämän riisti entinen kumppani. Siihen yhteneväisyydet loppuvat. Miehen kohtalo nousi otsikoihin ja on pysynyt siellä koko viikon, naisen kohtalo ei.
Uutisoinnin erot korostavat sitä, miten yhteiskunnassamme suhtaudutaan lähisuhdeväkivaltaan. Se, että suomalainen nainen joutuu entisen kumppaninsa surmaamaksi, on niin tavallista, ettei se yllä lööppeihin.
Media on ottanut miehen kuolemasta kaiken irti. On perattu ura jääkiekkoilijana, pelikavereiden tuska, sometilit ja sateenkaariväen suru. Helsingin Sanomat raportoi Norjasta epäillyn tekijän kotikaupungista, miltä paikallisista nyt tuntuu.
Naisesta on kerrottu iän lisäksi tieto, että hänen surmastaan epäilty on myöntänyt aiheuttaneensa naisen kuoleman. Tässä on lähes kaikki, mitä hänen kohtalostaan tiedämme.
Vähempi olisi riittänyt myös 29-vuotiaan miehen kohdalla. Jonkin tason julkisuuden henkilö -statuksen ei pitäisi olla lupalappu sille, että media saa tanssia päiväkausia murhatun haudalla. Se on vain ja ainoastaan vastenmielistä.
Molemmissa tapauksissa poliisi kertoi, että kyse oli päättyneestä parisuhteesta ja tekijäksi epäillään entistä kumppania. Molemmissa tapauksissa kumppani on mies.
Kuolemat ovat jälleen yksi osoitus siitä, miten riskialtis tilanne ero on. Tutkimusten pohjalta tiedetään, että kun nainen kuolee henkirikoksen uhrina, kuusi henkirikosta kymmenestä on uhrin entisen tai nykyisen kumppanin tekemiä.
Ero on valtava kriisi, mutta se ei oikeuta minkäänlaiseen väkivaltaan. Siksi näitä kahta asiaa ei pitäisi uutisoinnissa edes yhdistää keskenään. Kytkemällä henkirikos päättyneeseen parisuhteeseen luodaan tiedostamatonta syy ja seuraus -suhdetta. Pahimmillaan voi syntyä vaikutelma, että tekijälle löytyy ymmärrystä.
Kun tapahtuu kauheita, pyritään löytämään selityksiä. Siihen viittaa myös Oulun tapauksessa poliisin kommentti: ”Sen voin sanoa, että on siellä ainakin riidelty.”
Riiteleminen ei koskaan voi olla syy toisen ihmisen vahingoittamiseen. Siksi ei pitäisi edes vahingossa luoda sellaista mielikuvaa, että henkirikos olisi riidan luonteva jatko-osa.
Sanoihin takertuminen voi tässä tilanteessa tuntua epäolennaiselta, mutta sanoilla luodaan todellisuutta, jossa elämme. Ja tässä todellisuudessa kyse on naisten – ja joskus myös miesten – turvallisuudesta.
Parisuhdeväkivaltakuolleisuus on Suomessa selvästi korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Naisten parisuhdeväkivaltakuolleisuuden taso on maassamme noin 1,6-kertainen ja miesten vastaava taso noin 2,5-kertainen läntiseen Eurooppaan verrattuna.
Parisuhdetappojen määrä laski pitkään, mutta lähti uudelleen kasvuun 2010-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Suunta on huolestuttava.
Suurin osa parisuhdeväkivallasta ei koskaan tule poliisin tietoon. Henkirikosta on useimmiten edeltänyt väkivalta, mutta sitä ei yhteiskunnassamme joko tunnisteta tai haluta tunnistaa.
Todennäköisesti kyse on jälkimmäisestä, sillä yli puolet henkirikoksen uhreiksi joutuneista naisista on ennen kuolemaansa kertonut kolmannelle taholle pelkäävänsä tekijää. Voi vain kysyä, miksi pelkoa ei ole otettu todesta.
Kun tulee tietoiseksi, tulee myös vastuulliseksi. Puuttuminen on meidän kaikkien vastuulla.
Parisuhdeväkivallan tunnistamisen ja ilmitulon tehostamiseen tulee panostaa nykyistä enemmän, lausutaan valtioneuvoston kanslian teettämässä selvityksessä (2023). Ristiriitaista on, että samaan aikaan vähennetään rahoitusta niiltä tahoilta, jotka väkivallan uhreja auttavat.
Tämän viikon uutiset osoittavat, että siihen meillä ei ole varaa.
Apua lähisuhdeväkivaltaa kokeneille
Nollalinjan ympärivuorokautinen palvelunumero 080 005 005 auttaa lähisuhdeväkivaltaa kokeneita, muuta väkivaltaa kokeneita naisia ja väkivaltaa kokeneiden läheisiä. Puhelu on maksuton, eikä siitä jää jälkeä puhelinlaskuun. Keskusteluapua saa myös chatissa arkisin osoitteessa nollalinja.fi.
Oulun turvakotiin osoitteessa Kanervatie 5 voi hakeutua ilman lähetettä. Turvakodin puhelinnumero 0400 581 606 on käytössä vuorokauden ympäri. Ohjeita turvakotiin hakeutumiseen saa myös yllä olevasta Nollalinjan palvelunumerosta.
Oulun ensi- ja turvakoti ry antaa tukea lähisuhdeväkivaltaa kokeneille, tekijöille, lapsille ja läheisille. Palvelun pariin voi hakeutua numerosta 040 5140 400 tai sähköpostilla lahisuhdevakivalta@oetk.fi.
Miessakit ry tarjoaa apua väkivaltaa kokeneille miehille numerossa 044 751 1340 tai sähköpostilla vakivaltaa.kokeneet.miehet@miessakit.fi.
Lyömätön linja auttaa miehiä, jotka ovat käyttäneet tai pelkäävät käyttävänsä henkistä tai fyysistä väkivaltaa läheistään kohtaan. Avun saamiseksi tulee täyttää yhteydenottolomake nettisivulla miessakit.fi.
Mieli ry:n valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää joka päivä kellon ympäri numerossa 09 2525 0111.
Henkeä ja terveyttä uhkaavassa tilanteessa soita yleiseen hätänumeroon 112.