Silmäilin juuri läpi viime vuoden viimeisen kolumnini. Sen perusteella voitaneen pitää varmana, etten omaa kummoisia ennustajan lahjoja tai sitten osuin kenties liiankin oikeaan.
Toivoin tältä vuodelta tylsää tasaisuutta ja tapahtumaköyhyyttä, sillä vuosi 2019 oli tuonut kaksi hallituseroa, eduskuntavaalit, työmarkkinaturbulenssia ja kesken jääneen sote-uudistuksen. Toivoin, että politiikka palaisi proaktiiviseksi ja yhteiskunnallisesti tärkeät keskustelut nostettaisiin keskiöön kohujen, skandaalien, reaktiivisuuden, kulttuurisotien ja identiteettiposeerauksen sijaan.