Palliatiivinen hoito. Sen päämääränä on lievittää kärsimystä, vaalia elämänlaatua ja tukea potilasta ja hänen läheisiään. Näin lukee internetissä.
Tuntemattoman pelko kylläkin kasvaa, jos sitä hautoo mielessään, mutta luettuani ihmisten kirjoituksia (Kaleva 5.6./Lukijalta) heidän omaistensa saamista hoidoista ennen elämän loppua, olen alkanut pelätä mahdollista joutumista palliatiiviseen hoitoon.
En pelkää kuolemaa, mutta en halua kokea kipua. Luettuani sairaaloiden kiireistä, henkilökunnan vähyydestä ja potilaiden kärsimyksistä, en haluaisi kuolla sairaalan vuodepotilaana, jossa tapauksessa uskoisin joutuvani kärsimään kivuista.
Olen ollut lähellä lopullista kuolemaa tapaturman seurauksena, ja ennen ruumiista irtautumistani kipu oli sietämätön, vastaavaa en tahtoisi enää kokea. Lukemistani kirjoituksista ja myös edesmenneen äitini viimeisistä päivistä johtuen, en haluaisi saada parantavan hoidon jälkeistä palliatiivista hoitoa, vaan mieluummin nopean ja kivuttoman äkkilähdön lääketieteen keinoin ammattilaisen antamana.
Palliatiivisen hoidon päämääränä on siis lievittää kärsimystä, vaalia elämänlaatua ja tukea potilasta ja hänen läheisiään. Minun laihdutuskuurienkin päämääränä on ollut painon pudottaminen. Ei ole onnistunut. Päämäärät eivät aina toteudu, syyt voivat olla moninaiset.
Koiramme sai kivuttoman lähdön ruiskeella eikä joutunut kärsimään vuodepotilaana, miksei ihmisille sallita samaa? Arvostetaanko koiran kivuttomuutta enemmän kuin ihmisen?
Jorma Styng
Oulu