Yhteiskuntamme nuoret eivät voi tällä hetkellä kovin hyvin. Olen yksi heistä. Olen masentunut, ahdistunut ja yksinäinen nuori. Yritän viimeisillä voimillani vielä käydä töissä, jossa, ironista kyllä, autan muita ihmisiä.
Sosiaalisesta mediasta saa koko ajan lukea uutisia sodista, hallituksen tulevista leikkauksista ja yleisesti ihmisten pahoinvoinnista.
Yhteiskuntamme on vahvasti yksilö- ja suorituskeskeinen. Näin uuden vuoden kynnyksellä puhutaan usein "new year – new me" -ajatustyylistä, joka pohjautuu vahvasti itsensä kehittämiseen ja parantamiseen.
Mitä jos muuttaisimme tämän muotoon "new year – new us"? Kehitetään lisää yhteisöllisyyttä.
Hymyillään tuntemattomille, uskalletaan pyytää ja antaa tarvittaessa apua, moikataan bussikuskia. Kysytään läheisiltä mitä heille oikeasti kuuluu, ja pysähdytään kuuntelemaan vastaus.
Juhlitaan pientäkin positiivisuutta, jotta voidaan selvitä näistä muuten vaikeista ajoista. Et voi ikinä tietää mitä toinen käy elämässään läpi, ja jollekin hymy kassajonossa saattaa olla ainut syy jaksaa huomiseen.
Loppuun haluan sanoa niille, jotka kärsivät mielenterveysongelmista: et ole yksin. Ongelmasi eivät määritä sinua, vaan juuri sinä itse olet sinä. Olet rohkea ja vahva, koska olet edelleen siinä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Et ole selvinnyt pahimmista päivistäsi vain päästäksesi tähän asti.
Sinulla on ihmisiä, jotka välittävät sinusta, vaikka se ei välttämättä tunnukaan siltä. Kerro heille, että kärsit. Sinä ansaitset saada apua, ja tämä on vain väliaikaista. Meidän on vain pakko luottaa siihen.
Välitetään itsestämme, mutta myös toisistamme. Ehkä sitten myös yhteiskuntamme alkaisi voimaan paremmin.
Toivo paremmasta
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.