Hallituksen tiedotustilaisuus maanantaina 16. maaliskuuta 2020 jää historiaan. Pääministeri Sanna Marin (sd.) kertoo Suomen olevan poikkeusoloissa ja turvautuvan valmiuslakiin koronakriisin taltuttamiseksi. Dramatiikkaa on vähemmän vajaa vuosi myöhemmin, kun sama toistuu.
Jo ensimmäisen valmiuslakiin turvautumisen jälkeen virisi keskustelua siitä, turvauduttiinko valmiuslakiin liian herkästi ja olisiko pärjätty normaalitilojen lainsäädännöllä. Lokakuussa 2020 eli noin viisi kuukautta ennen seuraavaa kertaa oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) kuvaili Iltalehdessä, ettei poikkeusolojen julistaminen ja sitä myöten valmiuslaki ole todennäköisiä vaihtoehtoja toisin kuin keväällä 2020, jolloin viruksen käyttäytymistä ei vielä tunnettu. Hallitus oli lisäksi justeerannut tavanomaista lainsäädäntöä epidemian torjuntaan paremmin soveltuvaksi. Vaan kuinkas sitten kävikään?
– Kaksi vuotta sitten kenellekään ei tullut mieleenkään, että valmiuslakia sovellettaisiin rauhan aikana. Ensimmäinen kerta oli perusteltu, mutta toinen kerta meni perustuslakivaliokunnasta läpi, koska asiantuntijat antoivat sen mennä. Toisella käyttökerralla kynnys laskettiin todella matalalle, luonnehtii julkisoikeuden yliopistonlehtori Matti Muukkonen Itä-Suomen yliopistosta.