Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisfestivaalien tarjonta sai ihmiset lauantaina runsain joukoin liikkeelle. Erilaisia kulttuuritapahtumia oli koettavissa ympäri Oulun keskustaa, ja monet niistä sijoittuvat kaupungin eri kuppiloihin.
Mutta mistä kaikkialta ihmiset ovat pohjoiseen kulttuuripääkaupunkiin saapuneet? Tarkoitus on siis selvittää, löytyykö Oulun kuppiloista kansainvälisiä kulttuurivieraita.
Avajaisfestivaalien aikataulussa baareissa tapahtumia on kirjattu alkamaan lauantaina jo kello kolmesta asti iltapäivällä. Optimistinen oletus on, että meininkiä löytyisi jo silloin, mutta baarikierroksen ensimmäinen kohde, ravintola Teerenpeli, näyttäytyy iltapäivällä vielä varsin tyhjältä.
Silti yhdessä pöydässä istuu kolme englantia puhuvaa miestä. Romanialaiset Alin Sutea ja Darius Mindroc sekä portugalilainen Bruno Inacio osoittautuvat Culture Nextin palkollisiksi. Culture Next on eurooppalainen verkosto, joka yhdistää nykyisiä ja entisiä Euroopan kulttuuripääkaupunki-ehdokkaita.
– Meille kerrottiin, ettei Oulun keskusta ole yleensä niin vilkas kuin nyt, Inacio kertoo.
Tämä on totta. Ihmisiä liikkuu lauantaina massoina ympäri katuja niin paljon, että tienylityksille tarvitaan liikenteenvalvontaa.
Kolmikko on saapunut Ouluun torstaina, ja perjantaina he ehtivät jo kiertää festivaalien tarjontaa. Heidän mukaansa kulttuuripääkaupunkivuoden järjestelyt on tehty Oulussa ammattitaitoisesti. Kehut saa myös avajaisshow Kauppatorilla.
Miehet lähtevät Oulusta sunnuntaina, mutta saapuvat lokakuussa takaisin. Vuoden tarjonnasta erityisen kiinnostava he pitävät Lumon valofestivaalia, joka järjestetään marraskuussa.
– Joskus vielä haluaisin myös ehdottomasti nähdä Ilmakitaran MM-kisat. Jos en tänä vuonna pääse, tulen katsomaan sen joskus myöhemmin, Sutea toteaa.
Matka suuntaa viereiseen ravintola Ihkuun. Sieltä löytyy Euroopan toisen kulttuuripääkaupungin, Slovakian Trencinin, kulttuuritarjontaa. Sisällä on käynnissä lapsille suunnattu marionetti-esitys, joka on houkutellut kiitettävästi katsojia.
Paikalle saapuvat myös Maria Koumparou ja Theodora Andareou. He ovat kotoisin Kyproksen Larnakasta, joka on kulttuuripääkaupunki vuonna 2030.
– Tulimme katsomaan ja keräämään inspiraatiota siitä, kuinka kulttuuripääkaupunkia on järjestelty täällä Oulussa, Koumparou kertoo.
Reissua naiset kuvailevat hauskaksi ja kehuvat etenkin Oulun keskustan Lumon valotaideteosta valaistusta.
Lumon ja Oulu 2026 yhteisötaideteos Black Snow on nähtävissä Franzenin puistossa.
Saapuessaan Ihkuun naiset saavat maistettavakseen slovakialaisia keksejä. Se maistuu makealta.
– Täällä on ollut todella paljon väkeä Slovakiasta ja jonkin verran myös muualta ulkomailta, keksit jakanut OSAOn työharjoittelija Malviina Soini kertoo.
Soini lupaa, että Trencinin kansanmusiikkiesitykset, joita Ihkussa myöhemmin kuullaan, ovat ehdottomasti illan parasta antia.
Myös ravintola Hemingwaysissä on ohjelmalistauksen mukaan tarjolla kansanmusiikinjamit. Hieman ennen niiden alkamista kuppila on varsin täysi, mutta paikalle saapunut väki osoittautuu varsin suomalaiseksi.
Yhdestä pöydästä kuuluu englantia.
Fuengirolainen Salva Aragones ei kuitenkaan ole saapunut Ouluun kulttuuripääkaupunkivuoden vuoksi. Hän on tullut tyttöystävänsä Jutta Heiskasen luo. Aragones kertoo nähneensä edellisenä päivänä ensimmäistä kertaa lunta.
– Menemme tämän jälkeen katsomaan mitä torilla tapahtuu, Heiskanen kertoo.
Kello on viisi, jolloin Kaarlehovi ja Jumpru pubissa pitäisi alkaa vuoden 2029 kulttuuripääkaupunki Kiirunaan liittyvää tapahtumia.
Ravintolan alakerta on täynnä suomalaisia. Kiirunasta ei näy jälkeäkään. Suunta vie yläkertaan, jossa Kiiruna 2029 -kyltti ilmoittaa osoitteen olevan oikea.
Käynnissä on kulttuuriperinnön ja taiteellisen ilmaisun työpaja. Äänessä ovat taiteilijat Lotta Lampa ja Jim Siljegrund. Väkeä on saapunut väljästi. He kuitenkin kuuntelevat puhetta niin keskittyneesti, ettei tilannetta tohdi häiritä.
Matka siis jatkuu.
Hyväksi luvattu kansanmusiikki pitää käydä katsastamassa, ja kierros päättyy takaisin Ihkuun, jossa Trencin Folk Group säätää soittimiaan.
Kun slovakialaisiin kansallisasuihin sonnustautunut joukko aloittaa soiton ja tanssin, on tunnelmassa jotain lumoavaa.
Ihku ei ole tupaten täynnä, mutta kaikki paikalle saapuvat tuntuvat seuraavan esitystä hymyssä suin. Myös aplodit raikuvat kovaa.
Näkemistä baareissa riittäisi pidemmällekin iltaa, mutta tähän on hyvä lopettaa.
