Venäjän terrorin tuomitseminen ei auta. Ukraina tarvitsee realistista apua, ei vain julkilausumia ja aikeita. Syvä myötätuntokaan ei suojaa kranaateilta.
Britannian panos ansaitsee kiitoksen. Onhan se vain Atlantilla sijaitseva saari, joka voisi luistella kokonaan tilanteesta. Kun ei edes kuulu EU:hun.
Saksa on (tapansa mukaan?) pidätellyt vanhalla perusteella: Ei me nyt, kun meillä silloin kerran meni niin överiksi. Ranska suorastaan veljeilee Venäjän kanssa. Ei saa ajaa nurkkaan. Pitää ajatella yhteistyötä sitten, kun sota loppuu.
Sinänsä Ranska on tehnyt tämän ennenkin.