Pohde: Sai­raa­la­pää­tök­siin pet­ty­nyt Me­ri-Lap­pi pohtii eroa­van­sa Lapista ja liit­ty­vän­sä Poh­tee­seen

Festivaalit: Frozen People jär­jes­te­tään Nal­li­ka­ris­sa lauan­tai­na ke­li­olo­ja uhmaten

Tuhopoltot: Ran­ta­ka­dun tu­li­pa­lot uh­ka­si­vat taas ra­ken­nuk­sia, joiden puo­les­ta ou­lu­lai­set tais­te­li­vat vuo­si­kym­me­niä

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Kolumni
Tilaajille

Au­toi­li­jat saavat kuraa nis­kaan­sa ja usein ihan syystä – silti huudan sen ääneen: Minä ra­kas­tan autoja!

Autoista ja autoilusta nauttiminen ei tarkoita sitä, että olen ummistanut silmäni luontokadolta ja ilmastonmuutokselta.

Aivan jokainen auto on pieni ihme, se onnettominkin rakkine. Auto on maaginen laite, jossa parhaimmillaan yhdistyvät äärimmäinen insinööritaito ja silmää hivelevä teollinen muotoilu. Auto kertoo myös ajastaan, kuten vaikka Lada 1200, jossa italialainen muotoilu kohtaa  neuvostoliittolaisen avaruusajan teknologian. Huomaan myös kiintyväni kulkupeleihini. Esimerkiksi jo kauan sitten myymäni mustan Aero Saabin menettäminen sattuu yhä.

Autoilu on enemmän kuin logistiikkaa. Siihen kiteytyy elämä. Suhteeni autoihin ja autoiluun on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Syitä on kaksi, joista ensimmäinen liittyy ikääntymiseeni.

Olen kauhukseni huomannut, että lasten saamisen myötä autosta on tullut minulle arjen työkalu.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.