Työni vuoksi olen osallistunut vähintäänkin kymmeniin oikeudenkäynteihin eri tuomioistuimissa eri puolilla Suomea. Koskaan aiemmin en ole seurannut käsittelyä, jossa oikeuden puheenjohtajan prosessinjohto olisi pettänyt yhtä pahasti.

Istuntosalissa ei keskitytty vain oikeudenkäynnin kohteeseen eli syytteeseen ja siltä puolustautumiseen, vaan käsittely rönsysi epäolennaisuuksiin. Aamuyhdeksältä alkanut istunto venyi yli virka-ajan eikä iltapäivälle suunniteltua toista oikeudenkäyntiä samoja syytettyjä ja kolmatta henkilöä vastaan ehditty aloittaa ollenkaan.

Poikkeuksellisinta oli tapa, jolla asianomistajaa eli väitetyn rikoksen uhrin asemassa ollutta kaupungin virkamiestä kohdeltiin.

Syytetyt ruotivat hänen terveydentilaansa liittyviä seikkoja mielestäni asiattomalla tavalla. Hänen puheensa keskeytettiin useasti, hänen kertomustaan kommentoitiin tämän tästä ja häneltä jankattiin vastausta samoihin kysymyksiin.

Muut oikeudenkäynnin osapuolet yrittivät tuloksetta vedota puheenjohtajaan käsittelyn saamiseksi raiteilleen. Koko asetelma tuntui kääntyneen päälaelleen: asianomistajasta oli tullut syytetty ja syytetyistä häntä hiillostavia syyttäjiä.

Se oli irvokas, oikeutta halventava näytös syytettyjen poliittisessa teatterissa. Seuraava näytös oli ohjelmistossa istunnon jälkeen, kun oikeudelta tilattiin tallenne asianomistajan kuulemisesta ja syytetyt jatkoivat hänen ilkkumistaan nettilähetyksessään.