Planeetat. Oulu Sinfonia ja Kuopion kaupunginorkesteri, kapellimestari Rumon Gamba. Soma Ensemble. Madetojan musiikkilukion tyttökuoro, kuoron valmennus Elina Kärki. Madetojan salissa 29. toukokuuta.
Kevätkauden viimeisessä konsertissaan Oulu Sinfonia yhdisti voimansa Kuopion kaupunginorkesterin kanssa, eikä ohjelmakaan ollut mitään keväisen kevyttä lomallelähtömusiikkia, vaan yleisölle tarjottiin kolme massiivista ja vaikuttavaa teosta.
Aluksi kuultiin György Ligetin Atmosphéres (1961), joka edustaa säveltäjälleen tyypillistä äänikenttämusiikkia. Ligetin sävellys on kuin muurahaispesä, jossa jokaisella on oma erityinen tehtävänsä, mutta kokonaisuudesta on mahdotonta erottaa yksittäistä toimijaa. Rumon Gamban johtaman orkesterin vaikuttava sointimaailma ulottui kuulumisen rajoilla olevista äänistä korvia raastavan korkeisiin dissonansseihin.
Sergei Prokofjev sai uransa alussa mainetta venäläisen musiikin kauhukakarana. Skyyttiläinen sarja op. 20 (1915) sisältää musiikkia, joka oli alun perin tarkoitettu balettiin, jonka oli tarkoitus olla vastine Igor Stravinskin Kevätuhrille. Ei tullut suunnitelmasta kuitenkaan balettia, vaan tulipa neliosainen orkesterisarja, jonka primitiivisinä jyskyttävissä soinneissa kuullaan joskus jopa heavy metalin historiallinen esi-isä.
Suuri orkesteri tuotti Madetojan saliin massiivisia äänivalleja ja konemaisen toisteista rytmiikkaa. Nuori Prokofjev ei kuitenkaan säveltäjänä ollut Stravinskin tasoinen tekijä, ja tunnelmiltaan yksi-ilmeiseksi jäävä kokonaisuus luo lähinnä vaikutelman köyhän miehen Kevätuhrista.
Ohjelman pääteoksena kuultiin Gustav Holstin Planeetat op. 32 (1916). Nimestään huolimatta Holstin sävellyksen taustalta löytyy enemmän astrologiaa kuin tähtitiedettä. Gamban esittelysanoissaan elokuvalliseksi luonnehtima teos herättääkin musiikillisia assosiaatioita moneen suuntaan.
Mars, sodan tuoja on varmasti John Williamsin lisäksi toiminut esikuvana monelle muullekin elokuvasäveltäjälle. Jupiter, iloisuuden tuoja taas sisältää hymnimäisen melodian, joka voisi tunnelmaltaan olla peräisin vaikkapa Sormusten herran Keski-Maasta. Uranus, taikuri puolestaan tuo keinahtelevine rytmeineen mieleen Paul Dukas’n Noidan oppipojan ja tätä kautta Walt Disneyn Fantasiassa seikkailevan Mikki Hiiren.
Holstin partituurista ja Gamban tulkinnasta löytyi englantilaisen sanonnan mukaisesti kaikki paitsi keittiön pesuallas. Riuskasti töitä tehneen kapellimestarin innoittamana orkesteri täytti salin muhkean tasapainoisella ja väreiltään moni-ilmeisellä soinnilla, jonka loppuun liittyivät vielä mukaan Elina Kärjen valmentamat, kaunissointiset Madetojan musiikkilukion tyttökuoro ja Soma Ensemble.
Suuren orkesterin tuottaman sointikylvyn lisäksi on aina mieltä lämmittävää kuunnella musiikkia ajalta, jolloin tehokkuuden alituisen korostamisen sijaan resursseja voitiin käyttää jopa tuhlailevasti. Tässäkin 50 minuutin mittaisessa teoksessa kuorot laulavat vasta viimeisten minuuttien aikana ja silloinkin konserttisalin ulkopuolella.
