Yritykset: Oulun pi­lai­lu­puo­din Tarja Mattson pyrkii ta­voit­ta­maan asiak­kai­den­sa mie­li­ku­vi­tus­maail­mat

Uinti: Oulun Uintia edus­ta­nut Laura Lah­ti­nen on kär­si­nyt mys­ti­sis­tä kram­peis­ta

Tilaajille

Arvio: Jenni Ko­kan­der pun­nit­see sat­tu­maa, koh­ta­loa ja omia va­lin­to­ja en­sim­mäi­ses­sä dek­ka­ris­saan

Kokanderin romaanihenkilöt piilottavat hauraan minuutensa virka-asujen alle.

Suuri yleisö tuntee Jenni Kokanderin erityisesti näyttelijänä. Hänen esikoisteoksensa oli syksyllä 2020 julkaistu Sukupuuttoon kuolleiden planeetta.
Suuri yleisö tuntee Jenni Kokanderin erityisesti näyttelijänä. Hänen esikoisteoksensa oli syksyllä 2020 julkaistu Sukupuuttoon kuolleiden planeetta.
Kuva: Otto Virtanen

Näyttelijä-kirjailija Jenni Kokanderin (s. 1980) toinen romaani – tällä kertaa dekkari – on omistettu niille, jotka etsivät neliapiloita. Sattumanvaraisessa maailmassa onni tai onnettomuus saattaa osua itse kunkin kohdalle milloin vain, mutta neliapiloita etsivät ehkä löytävät niitä useammin kuin synkkämielisemmät kohtalotoverinsa.

Yksilöllä on Kokanderin katsannossa jonkin verran sanottavaa kohtaloonsa, mutta turvalliseksi naamioidussa hyvinvointiyhteiskunnassa joku myös aina on se yksi miljoonasta, jonka käteen jää tuhon, hävityksen ja kuoleman kortti.