Satu Taskinen: Rakastan vierasta. Teos 2026.
Wienissä asuva kirjailija ja kriitikko Satu Taskinen (s. 1970) on palkittu muun muassa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla esikoisteoksestaan Täydellinen paisti (2011). Taskisen teoksia on luonnehdittu filosofisiksi ja eurooppalaisiksi.
Rakastan vierasta on tarina eronneesta Jaanasta, jonka mies Schlückchen, Jaanalle "Tilkkanen", on pettämisen myötä paljastunut vieraaksi ihmiseksi. Siitä huolimatta Jaana ei olisi halunnut erota.
Kivuliaaseen eroon ja itsetuhoisiin ajatuksiin hän etsii apua psykoterapiasta, joka ei tunnu johtavan mihinkään. Terapeutti haluaa häneltä tarinoita elämästä, mutta Jaanaa häiritsee se, miten tarinat muuttavat henkilönsä toiseksi, koska tarinan intentio on elämälle vieras.
Psykoterapia muistuttaa Jaanaa hänen nuoruutensa kokemuksista 1990-luvun lopun hollantilaisessa kultissa, jossa ihmiset pyrittiin "uudelleenkouluttamaan" ja ikään kuin ohjelmoimaan toisiksi.
Asema kultin hierarkiassa määräytyi sen perusteella, miten gurun näkökulmasta oli edistynyt "henkisessä kasvussaan". Kultissa introverttius oli häiriö ja ekstroverttius tervettä; polyamoria aikuinen tapa suhtautua rakkausasioihin ja monogamia kypsymättömyyttä.
Aluksi Jaana viihtyi yhteisössä, jossa ulkopuolinen laati säännöt ja aikataulut. Sellaisesta hän koki jääneensä lapsena paitsi hulluuskohtauksista ja alkoholismista kärsivän äitinsä huomassa.
Lopulta into kuitenkin sammui ja Jaana päätti jättää kultin, koska halusi elää yksityisemmin. Silloin alkoi henkinen painostus ja lannistaminen: hänen halunsa lähteä oli kypsymättömyyttä.
Samalla tavalla uusien ajatusmallien invaasio epäonnistuu terapiassa, joka jää lopulta kesken. Jaana pettyy siihen, ettei terapeutti suostu jakamaan hänen kanssaan sitä teoriaa tai mallia, johon hoitonsa pohjaa: terapeutti on kuin guru, jonka totuuteen hoidon kohteen on sokeasti luotettava.
Kerronta leikittelee pronomineilla ja kursiivilla, etäännyttää kokijan kertomuksesta ja saa miettimään, kenen versio tarina on. Suurin osa tarinasta kerrotaan sinä-muodossa kuin joku ulkopuolinen osoittaisi päähenkilölle sopivan muotin.
Sitä Jaana tuntuu tarvitsevan, koska hän kärsii vahingollisiin uriin juuttuneista ajatuksista:
"Urat pitäisi lapioida umpeen ja tehdä toisiin kohtiin uusia väyliä. Vain uusia väyliä kulkevat tuoreet uteliaat ennenajattelemattomat ajatukset, uusi käsitys tästä kaikesta tekisi ihmisestä uuden olion."
Uudessa rakastajassa päähenkilöä kiehtoo tämän outous. Toinen haastaa omat kuvitelmat ja myllää uusiksi niin ihmiskäsityksen kuin maailmankuvankin, joiden karttojen avulla päähenkilö on oppinut elämässä selviytymään.
Teoksen keskeisiä kysymyksiä on, voiko joku ulkopuolelta muuttaa ihmisen toiseksi.
Tilkkasesta on vaikea päästä eroon, koska hän ei ole Jaanan päässä pelkkä tilkkanen vaan täyttää koko astian.
Pettymys mieheen on Jaanalle pettymystä koko maailmaan, jossa vanhoja narratiiveja esimerkiksi hyvyyden ja ahkeruuden kannattavuudesta koetellaan ja nuorten usko tulevaisuuteen on murentunut.
Jokainen on korvattavissa; jätetyt ja kuolleet unohtuvat. Ihmiset pystyvät samaistumaan toistensa uniin mutta eivät eroaviin käsityksiin oikeudenmukaisuudesta.
Osuvilla vertauksilla Taskinen tavoittaa sen, miten neuvottomaksi pettymys toisiin on päähenkilönsä tehnyt:
"Jos ei jousta, ei pärjää. Jos joustaa liikaa, on hukassa yhtä lailla, sinä ajattelit, ja tunsit olosi löysäksi ja jäykäksi yhtä aikaa. Ryhdittömään asentoon jähmettyneeksi."
Rakastan vierasta tuo mieleen Rachel Cuskin mestarillisen kyvyn johdatella arkinen tarina tai dialogi viittaamaan johonkin syvällisemmin todellisuutta jäsentävään yleismaailmalliseen kokemukseen.
Lisäksi teos muistuttaa Jenny Erpenbeckille ominaista tapaa tarkastella ihmisyyden lainalaisuuksia neutraalisti ja kiihkottomasti.
Eurooppalaisuus näkyy kirjassa myös viittauksina toisiin teoksiin. Muun muassa Franz Kafkan tapaa käsitellä antisemitismiin sisältyvää eristämistä ja toiseuttamista käytetään esimerkkinä, kun päähenkilö pohtii omaa muuttunutta minuuttaan sosiaalisessa yhteisössä.