Taiteilijat kohtaavat ongelmia työttömyysturvaa hakiessaan. Ongelmia aiheuttaa työttömyysturvalain mukainen ”oma työ”, jota Kaleva perkasi ansiokkaasti jutussaan 29.10.
Suomen Taiteilijaseuran kyselyssä jopa 43 prosenttia kuvataiteilijoista ilmoittaa, etteivät ole hakeneet heille kuuluvaa työttömyysetuutta. He pelkäävät työvoimaviranomaisen mielivaltaa ja vuosien takaisinperintää.
Taiteilijat eivät ole pyytämässä erioikeuksia kattaa kannattamattoman toiminnan riskiä työttömyysturvalla. He kaipaavat yhdenvertaisuutta muihin työntekijäryhmin nähden sekä luotettavaa järjestelmää, joka auttaisi työllistymään, ei estäisi sitä.
Viranomaisen toiminta ei yleensä ole mielivaltaista, vaikka se sille näyttäytyy. Kyse on epäselvästä lainsäädännöstä, jota ei ole mahdollista tulkita riittävän yhdenvertaisesti ja yksiselitteisesti. Se jättää vastuun työvoimapoliittisen lausunnon oikeellisuudesta hakijalle, joka ei tunne, eikä edes voi tuntea, lain sisältöä. Laki siis on mielivaltainen. Omassa työssä työllistymisen tulkinta on vaikeaa lain soveltajallekin. Työttömälle tilanne on mahdoton.
Työttömyysturvan tulisi mahdollistaa nopea paluu työelämään. Tällä hetkellä se kuitenkin toimii halvaannuttavalla tavalla. Taiteilija ei voi kokonaan lopettaa luovaa tekemistä työttömyyden ajaksi. Työllistyminen, edes alaa sivuavassa työssä, edellyttää ammattitaidon ylläpitämistä ja näyttöä tekemisen laadusta apuraha- ja näyttelyhakemusten tueksi. Toimintaa on aina suunniteltava vuosiksi eteenpäin vaikka rahoitus olisi epävarmaa, sillä näyttelykalenterit täyttyvät vuosia edellä.
Taiteilijoiden työ on pirstaleista, ja on tyypillistä, että vuoden mittaan työskennellään niin yrittäjänä, palkansaajana kuin apurahansaajana. Kuvataiteilijan ansiotulot ovat varsin matalat, vaikka tuloa hankitaan tyypillisesti muusta palkkatyöstä, kuten opetuksesta, taiteellisen työn tulon jäädessä muita ansiotuloja pienemmiksi.
Jo tilastot ilmentävät tosiseikkaa, että hyvin harvan kuvataiteilijan ura perustuu yrittäjämäiselle, teosten myyntiin nojaavalle työlle, ja siksi on kohtuutonta, että sivutoimisuustulkinta omassa työssä työllistymisen osalta on liian tiukkaa ja epävarmaa jopa tilanteessa, jossa puolen vuoden palkkatyön edellytys toteutuu.
Kuvataiteilijan mediaaniansiot jäävät Cuporen tietojen mukaan 17 000 euroon vuodessa, tulonsiirrot ja apurahat mukaan laskettuina alle 21 000 euron. On selvää, ettei tälle ryhmälle kerry puskuria työttömyysturvan varalle. Jos tällä taustalla työttömyysturvaan ei voida luottaa, on riski köyhyyteen putoamisesta ja hyväksikäytöstä työmarkkinoilla suuri.
Julkisella vallalla on velvoite paitsi varmistaa sosiaaliturva, myös turvata taiteen vapaus ja edistää taidetta positiivisin keinoin. Jotta nämä perustuslain velvoitteet toteutuisivat, tulisi lakia tarkentaa vastaamaan taiteilijoiden työllistymisen todellisuutta ja oikeusvarmuutta nykyistä paremmin. Selkeämmällä ja sallivammalla lainsäädännöllä olisi ylipäätään luovien alojen osalta positiivinen vaikutus taloudelliseen toimeliaisuuteen ja epävarmoissa oloissa työskentelevien hyvinvointiin.
Elisa Lientola
toiminnanjohtaja, Taidemaalariliitto ry