Oululainen Leena Harju osasi jo odottaa puhelua, kun hoivakodista soitettiin yöllä kolme viikkoa sitten. Äiti oli kuollut.

– Olin ollut äitiä katsomassa vielä myöhään illalla ja jotenkin vain tiesin, että hänellä ei ole enää pitkästi aikaa. Äitikin sanoi minulle, että lähtö on edessä.

Hänen vointinsa oli ollut sahaavaa jo pidempään, ja lääkäri oli tehnyt päätöksen saattohoidon aloittamisesta. Lähinnä äiti nukkui, eikä ruoka enää maistunut. Nähtäessä hän halusi pitää kädestä kiinni.