Luin uutisen, että Oulun kaupungin viranhaltijat esittävät Yli-Iin yläkoulun lakkauttamista ja opetuksen siirtämistä Kiiminkiin lähitulevaisuudessa.
Olen itse kotoisin Yli-Iin Haapakoskelta, josta koulumatkani peruskouluun kirkonkylälle kesti lähes tunnin. Jouduinkin aikoinaan muuttamaan pois Yli-Iistä yläasteen jälkeen, ennen kuin olin ehtinyt edes 16 vuoden ikään, sillä kotoani ei ollut mahdollisuutta kulkea toisen asteen kouluun pitkän etäisyyden ja yhteensopimattomien koulukuljetusaikataulujen vuoksi. Pian se voi olla todellisuutta jo yläkouluikäisille.
Pelkään kaltaisteni syrjäkylillä kasvavien ja asuvien lasten puolesta. Koulumatkat ovat useilla jo nykyiselläänkin pitkiä ja raskaita. Yläkoulun lakkauttamisen jälkeen koulumatkan pituus kasvaa älyttömäksi, ja asettaa yli-iiläisen nuoren todella epätasa-arvoiseen asemaan muihin ikätovereihinsa verrattuna. Heidät, jotka asuvat nykyisellään kävely- tai pyöräilymatkan päästä koululta, puhumattakaan Haapakosken, Pahkakosken, Maalismaan, Tannilan ja Leuvan tulevista nuorista, joiden koulumatkan pituus vaikeutuu ja kasvaa entisestään.
Tällainen peruspalveluiden supistaminen on näköalatonta ja pitkälle tulevaisuuteen negatiivisesti vaikuttavaa politiikkaa. Kaikkien Yli-Iihin kohdistuneiden palveluiden lakkauttamisten jälkeen nyt kärsijöiksi on valittu myös lapset ja nuoret. Se tulee yli-iiläisten nuorten ja heidän perheidensä maksettavaksi, enkä tarkoita nyt rahaa, vaan jotain, mitä ei voi rahassa mitata: arjen onnellisuutta ja mielenterveyttä.
Pitkistä koulumatkoista aiheutuvaa väsymystä ja yhteiskunnallista luottamuspulaa. Koulun lakkauttaminen tulee eittämättä vaikuttamaan myös Yli-Iin houkuttelevuuteen perheenperustamispaikkana. Esimerkiksi niihin nuoriin aikuisiin, jotka haluaisivat palata kotiseudulleen tarjotakseen omille lapsilleen samanlaisen kasvualustan kuin itse on saanut. Tätäkö Oulun kaupunki todella haluaa?
Maaseudulla tulee aina asumaan ihmisiä ja maaseutu tarvitsee asukkaansa. Jatkuva palveluiden poisvieminen ei poista sitä tosiasiaa, vaikka se täältä vanhan Oulun alueelta tuntuisikin kaukaiselta ja vieraalta. Kuntaliitoksen aikaan Oulun kaupunki sitoutui pitämään huolta uusista kaupunkilaisistaan, yli-iiläisistä, mutta vuosien saatossa se on nähtävästi unohtunut.
Toivon, että Oulun kaupungin päättäjiltä löytyy inhimillisyyttä ja empatiaa Yli-Iin lapsille ja nuorille, kaltaisilleni syrjäkylän kasvateille. Toivon, että tätä esitystä ei hyväksytä ja Oulun kaupunki säilyttää Yli-Iin turvallisena, mukavana ja ennen kaikkea mahdollisena paikkana elää ja kasvaa myös tulevaisuuden nuorille ja heidän perheilleen.
Anna-Maija Räihä
kerran yli-iiläinen, aina yli-iiläinen, Oulu