Yhteisöllisen asumisen piti tarjota vaihtoehtoinen asumismuoto ikäihmiselle. Itse ajattelin, että lopultakin on löydetty hyvä ja kiinnostava tapa järjestää ikääntyvien yksinäisyyttä torjuva asumismuoto.
Yhteisöllisyys lisää sosiaalista kanssakäymistä ja tuo sisältöä elämään. Asuminen yhteisöllisesti niin, että siinä on mahdollista säilyttää oma kodinomainen yksityisyys, mutta tarjolla olisi ystäviä, kavereita, joiden kanssa seurustella, vaihtaa ajatuksia, käydä kävelyllä tai kaupoilla. Tarjolla olisi myös turvaa, jota yksin asuvilta puuttuu. Jo tietoisuus, että seinän takana asuu joku, joka voi hälyttää apua tai auttaa hädässä.
Mutta yhteisöllinen asuminen on kriisissä. Se on toteutettu aivan väärin perustein ja asutettu henkilöillä, jotka eivät mitenkään voi nauttia yhteisöllisyyden tuomista eduista.
Nyt yhteisöllistä asumista on tarjottu henkilöille, jotka eivät enää selviydy mitenkään yksin kotona fyysisen tai henkisen heikkouden vuoksi. Nämä henkilöt olisivat kuuluneet vaikkapa ympärivuorokautisen hoidon piiriin, mutta heidät on asutettu yhteisöllisesti säästösyistä. Hoitajamitoituksethan eivät koske yhteisöllistä asumista, joten lain turvin on voitu kiertää hoidon ja hoivan tarjoamista.
Yhteisöllistä asumista on toki tarjolla, ja rahalla sitä saa. Yksityiset palveluntuottajat ovat oivaltaneet yhteisöllisen asumisen idean ja tarjoavat erinomaisia vaihtoehtoja juuri heille, jotka haluaisivat muuttaa kotoaan paikkaan, jossa olisi seuraa ja turvaa toisista asukkaista, mutta jossa voisi jatkaa omaa kodinomaista elämäänsä.
Paikkaan, jossa yhteisöllisyys muodostuisi asukkaista, jotka kokisivat samanhenkisyyttä toistensa kanssa. Paikkaan, joka tarjoaisi mahdollisuuden, mutta jossa ei pakotettaisi itsenäisiä, ajattelevia, kykeneviä, omatoimisia ihmisiä mihinkään muottiin. Paikkaan, jossa ikääntymistä kunnioitettaisiin, ei holhottaisi. Ainoa huono puoli on, että suurimmalla osalla ikäihmisiä eläketulo ei riitä ostamaan tuota ihannepaikkaa.
Yhteisöllinen asuminen on minusta sopiva ja kiinnostava vaihtoehto ihmisille, jotka ovat vielä kohtuu hyväkuntoisia, mutta haluaisivat jo varautua iän tuomiin erinäisiin huoliin. Yhteiskunnalle olisi pitkän päälle edullista tarjota tällaisia asumismuotoja vaihtoehtona pelkän mahdollisimman pitkään kotona sinnittelyn sijaan. Turva toisista vähentäisi pelkoja ja yksinäisyyttä, vähentäisi jopa erikoissairaanhoidon kuluja, pitkittäsi ympärivuorokautisen hoivan tarvetta, mutta ei missään tapauksessa sitä korvaa.
Sirkka-Liisa Mikkonen
Eläkeliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja