Kuntien ja kaupunkien ylläpitämät uimahallit ovat pohjoismainen tapana edistää kansalaisten liikuntaa ja terveyttä. Kunnallisia uimahalleja on rakennettu eniten maailmassa Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Uimahallit yleistyivät 1960-luvulla, mutta suurin osa Suomen uimahalleista on rakennettu 1970-luvulla. Hyvinvointiyhteiskuntaan tähtäävän maan poliittinen ilmapiiri suosi julkista rakentamista, varsinkin kun kuntien verotulot kasvoivat samaan aikaan. Vuonna 1970 aloitettu Lotto-peli sai kansalta suureen suosion ja paisutti veikkausvoittovaroja, joita kohdennettiin liikuntapaikkojen rakentamiseen.
Kolme yhteiskuntatieteilijää kuvaa uudessa kirjassaan uimahallien yleistymistä "hyvinvointivaltiota suojaavan yhteisen hyvän kerroksen rakentamiseksi". Juho Saari, Mika Pantzar ja Sakari Taipale antoivat Liikuntatieteellisen seuran kustantamalle kirjalle nimen "Suomela – uimahalli yhteiskunnassa".
Tutkijat tarjoavat "Suomelaa" kokoavaksi nimeksi ilmiölle, jossa uimahalli kuuluu keskeisesti kansalliseen maisemaan ympäri Suomea pienempiä paikkakuntia myöten. Nykyään uimahalleja on yli 200 ja kylpylöitä yli 50.
Vastaavasti lähiö-sana kuvaa suomalaista tapaa rakentaa asuinalueita kaupunkikeskustojen ulkopuolelle. Neuvola-sana puolestaan nimeää suomalaislasten kattavaa terveydenseurantaa.
Uimahallit lienevät liikuntapaikoista tasa-arvoisimpia. Uimahalleissa käy ihmisiä sananmukaisesti vauvoista vaareihin. Uimahallit ovat sopivia myös erityisryhmille tai vammojaan kuntouttaville. Saunanlauteilla istutaan samanarvoisina ilkosillaan ilman kravatteja tai titteleitä. Uimahalleissa ei tuijoteta kännyköitä.
Suomen ensimmäinen uimahalli otettiin käyttöön vuonna 1928 Yrjönkadulla Helsingissä. Yrjönkadun hallia on korjattu viimeiset pari vuotta ja muutostyöt ovat nyt valmistuneet. Tämä klassista roomalaista kylpylää muistuttava kansanpaikka avataan uusittuna maanantaina 2. helmikuuta.
Raatin uimahalli valmistui 1959, jolloin se oli Pohjois-Suomen ensimmäinen uimahalli. Nyt Oulun kaupunki kaavailee supistavansa palveluverkkoa ja esitykseen sisältyy Raatin uimahallin lopettaminen. Allastilat muutettaisiin sisäliikuntatiloiksi.
Helsingissä löytyi poliittista tahtoa ja rahaa kunnostaa pian satavuotias uimahalli, mutta Oulussa halutaan luopua historiallisesta hallista. Raatin uimahalli on toki vain yksi kohde kaupungin säästötoimissa. Silti sen tulevaisuudesta on tärkeää keskustella periaatteellisesti ja perusteellisesti.
Koululaisten määrän ennustetaan vähenevän Oulussa, mutta yli 65-vuotiaiden määrä lisääntyy lähivuosina tuhansilla. Uimahallit sopivat erinomaisesti seniori-ikäisille sairauksia ennaltaehkäisevään tai kuntouttavaan liikuntaan.
Kaupungissa tarvitaan kilpaurheilijoille tarkoitettujen tai yksityisten liikuntapalvelujen rinnalle käyttäjilleen edullisia julkisen palvelun vesiliikuntatiloja. Ne luovat "yhteisen hyvän kerrosta", mikä suojaa kaikkien hyvinvointia.