Millainen Suomi olisi, jos päätöksenteko palvelisi ensin suomalaisia ja omaa tulevaisuutta? Jos suomalaiset arvot ja vahvuudet taas kukoistaisivat? Käytännönläheinen pohjoisen maa, jolla olisi itsetuntoa, kulttuuria ja rehellistä tuloksellisuutta?
Itsetunto kunnossa. Päätöksenteossa kansalaisten perusedut – työpaikat, koulutus ja hyvinvointi – asetettaisiin etusijoille.
Kulttuuriamme, joka on muokannut meidät kestämään vaikeuksia ja nauttimaan luonnosta, arvostettaisiin aidosti. Kaikki täällä asuvat oppisivat kunnioittamaan ja sopeutumaan suomalaiseen tapakulttuuriin, mikä vahvistaisi yhteisöllisyyttä. Hyväosaisuus tai pinnallinen signalointi väistyisi, kun tilalle tulisi keskustelu faktoista ja mitattavista tuloksista.
Koulutus juurillaan oppilaista huolehtivana kurina, laatuna ja tuloksina. Inkluusion sijaan innostuttaisiin yksilön kykyjen vapauttamisesta – ihan jokainen lapsi ja nuori saisi tasavertaiset mahdollisuudet ilmaisen, laadukkaan opetuksen kautta.
Meritokratia ohjaisi nimityksiä, ei verkostot tai kiintiöt. "Pitkä ura politiikassa" ei takasi enää eläkevirkaa, vaan jokainen työpaikka annettaisiin osaavimmalle. Olisi "mahdollisuuksien tasa-arvoa", jossa lopputulokset puhuvat puolestaan.
Talous. Julkista sektoria karsittaisiin. Kaikille olisi kyllä töitä vientiteollisuudessa myynnissä. Tuloveroja laskettaisiin, jotta ihmisillä olisi liikkumavaraa. Tukijärjestelmän tilalla negatiivinen tulovero.
Yhdistykset kukoistaisivat ilman valtion tukea. Ulkomaanapu kaupan ja teknologian kohteisiin, joista Suomi hyötyisi suoraan, vähemmän valistuksiin kirgisialaisille.
Valtio puuttuisi arkeen vain vähän – olipa kyse lasten hiustenleikkuusta päiväkodeissa tai juomien prosenttirajoista. Tilalla henkilökohtaista vapautta ja vastuuta.
Maahanmuutossa fokus integroitumiseen: lisää kielitaitoa ja työllistymistä, jotta tulijat saavat nopeasti osallistua yhteiskuntaan. Sote-palvelut keskittyisivät kansalaisiin, ja laittomat oleskelut ohjattaisiin reitteihin, jotka tukevat kestävää kehitystä.
Turvallisuus ja hoiva. Väkivaltarikoksista annettaisiin tiukkoja mutta oikeudenmukaisia tuomioita.
Kaksikielisyyttä vähennettäisiin, toisaalla englannin voisi ottaa 3. viralliseksi kieleksi. Terveyskeskusjonot lyhenevät, jos hoitaja/lääkäri saa olla myös enempi englannin taitaja, vaikka ulkomailta tullut. Reseptin uusimiskäynnin voisi taatusti osa suomalaisista hoitaa jo nyt kyseisellä kielellä. Täydellistä Suomea käyttäville sote-ammattilaisille jäisi aikaa hoitaa ikäihmisiä.
Energia ja tiede ajaisivat edistystä. Ydinvoimalla olisi isompi rooli puhtaassa tuotannossa, päästöjen kompensaatiomaksut oikeudenmukaisesti tehokäytössä. Tutkimusrahoitusta tekniikan ja luonnontieteissä, jotka hyödyttävät koko yhteiskuntaa. Me emme voi olla kaikkien alojen tutkimuksen huippumaa, vaikka "rahaa on" ja "Suomi on rikas maa" kuuluu vieläkin taustalta
Teknillistieteelliseen ja taloudelliseen ajatteluun sekä nopeaan päätöksentekoon panostavia ammattilaisia olisi mukana valiokunnissa ja hallinnossa (ref. Singapore, Etelä-Korea). Sote tulisi vihdoin toimivaksi muutamalla napakalla prosessilla. Kiinan korkeimmista virkahenkilöistä jopa 90 prosenttia on insinööritaustaisia, presidentit kaikki vuoden 1993 jälkeen.
Tämä kuvitelma ei vielä ole luisunut vain haaveeksi, vaan tahtoo olla muistutus siitä, että Suomi voi edelleen olla se vapaampi, oikeudenmukaisempi ja tulevaisuuteen suuntautuneempi vaihtoehto.
Mika Rautio
DI, toimitusjohtaja, yrittäjä, Oulu